Harmaa talvilumimyräkkä vaihtui nopeasti auringonpaisteiseen pilvimereen. Loppumaton matto jäätyneiltä aalloilta näyttäviä hahtuvia.
Vaikka tietää toisin, pilvilattia näytti ihan vankalta. Niin että sinne voisi laskeutua ja kävellä. Jalan alla pilvet joustaisivat vähän, niin kuin astuisi vaahtokarkeille. Ja niitä voisi kerätä käsillä ympärilleen paksuksi kerrokseksi. Käpertyä sinne nukkumaan.
Isommassa koneessa vaani oranssi krokotiili siivellä.Nähtävästi toisilla lennoilla pääsee jaloittelemaan, mutta tarkat turvaohjeet pitävät kävelijät turvassa. Itse en päässyt kokeilemaan siipeilyä.
Kööpenhaminaan asti päästiin illan hämärtyessä. Ehti vielä kentän nähdä harmaassa talvivalossa ja sitten metron jälkeen oli jo yö.
Täällä on ihan erilaista kuin viimekerralla, johtuen osittain eri vuodenajasta.
Meillä on paljon hienompi hotelli kuin mihin olen itse omilla kulkemisilla tottunut. Huone on oikeastaan kaksio keittiöllä ja kylpyhuoneella. Amme ja kaikki. Ja mystinen kummitushuone. Ollaan ihan keskustassa. Tänne kuuluu raatihuoneen wanna-be big ben. Ikkunoista näkyy takapihalle ja alempana vastapäätä olevaan ravintolan keittiöön. Nähtiin kun kokki rapsutteli selkäänsä veitsellä. Herkullista.
Ehdittiin käydä illalla syömässä hyvin ”vakkaripaikassa” Cafe Nordenissa. Aivan kävelykadun keskellä oleva paikka on aina yhtä mukava. Art decoa ja rentoa oleilua. Hyvää ruokaa, annokset tosin hillittömän kokoisia. Onneksi tällä kertaa tiedettiin varautua asiaan. Ensimmäisellä käynnillä viime syksynä meiltä jäi yli puolet syömättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti