tiistai 28. syyskuuta 2010

Everyone has photographic memory, some just don't have the film


Olen nielaistunut johonkin työelämä-limboon. Tällä hetkellä elämä on kuin loputtomasti toistuva Groundhog day. Raahustaa aamulla töihin, käyttää kaiken energian opettamiseen ja sitten viimeisillä aivonrippeillä yrittää ehtiä kotiin ennenkuin patterit loppuu kokonaan. Viikonloput käyttää toipumiseen, että jotenkin selviäisi seuraavasta viikosta töitä. Eikä taivaalta valuva syksy auta yhtään. 

Pimeä olisi mukavaa, jos voisi vain istuskella teemukin kanssa kynttilöiden palaessa ja nauttia elämästä. Tällä hetkellä ei saa ajatuksia pois päältä edes nukkumista varten. Kun sulkee silmät alkaa mielessä kiertää vuosien takaisia virheitä, tekemättömiä ja tehtyjä töitä, suunnitelmia, huolia ja täysin turhia mietintöjä unohtuneista laulunsanoista ja elokuvadialogeista. Joista ei ole mitään hyötyä kolmen aikaan aamulla.

No. Valitukset sikseen... Onneksi pitäisi vähän hellittää työmäärät ensi kuussa. Sitten ehkä ehtii täällä blogiversumissakin viettää aikaa paremmin... Mielenrauhaa odotellessa voi ainakin lohduttautua kesän viimeisen hellepäivän tunnelmissa.









Omistuskirjoitus


sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Your friendly neighborhood Alter Ego Cat

Toisaalta en voisi kuvitella itseäni spändex univormussa... 

Taas omituisia muisteluita, tällä kertaa sarjakuvista ja supersankarihaaveista. 

Genetiikka ei auttanut, mutta ehkäpä voisi vielä kokeilla jotain muuta... Radioaktiivisia pieneliöitä, gammasäteilyä, myrkkyaltaisiin putoamista, outoja muinaisesineitä, uudella alkuaineella viritettyä sydämentahdistajaa tai auton alle jäämistä. Ikävä kyllä jokainen vaihtoehto kuulostaa varsin epämiellyttävältä kokemukselta, varsinkin jos lopputulos on yhtä epäsuper kuin aiemmissa kokeiluissa.

Tämän aiheen alaisuudessa on helppo kysyä muutama elintärkeä kysymys: Minkä supervoiman sinä ottaisit, jos saisit valita?

tiistai 21. syyskuuta 2010

Lovely


Viime viikolla sai yhden pitkäaikaisen haaveen ainakin osittain toteutettua. Pääsin viimein Lontooseen. Hii! Jotenkin mystisesti se on aina jäänyt matkailukulkemisista ohi, vaikka olen sinne jo pienestä halunnut päästä.

Työreissulla ei vapaata tutkimusmatkailua ehtinyt tehdä kuin pikku murusina, joten kokonaiskäsitys kaupungista jäi saamatta. Rakastumista se ei jatkuva työkiire tai syksysää hidastanut, täytyy päästä sinne uudestaan ihan omin päin. Oyster Card säilöttäköön hyvään talteen odottamaan tulevien metrolippujen lataamista.

Kauniita rakennuksia ripoteltuna täysin mielivaltaisesti ilman turhia ruutukaavoja.


Pakollinen sadepäivä.
Toisilla on oma parkkiruutu, kuningattarella on Parlamenttiin oma sisäänkäynti torni...


 Big Benin sointia ei voi ottaa vakavasti
pitkällisen Knalli ja Sateenvarjo - altistuksen jälkeen...

Curiouser and curiouser. The Tube oli tosiaan nimensä veroinen putkisto.
Pariisin metroissa huikeasti liikkumatilaa verrattuna Lontooseen.
Voi vain kuvitella hevoskärryjen tai hiiliveturien historialliset aromit tunneleissä...

Platform 9 löytyi, 9 3/4 jäi näkemättä...

Kummallisia löytöjä taidekoulun tutustumiskierrokselta

Laittomuuksia. Westminster Abbeyssä oli kuvaaminen kielletty = Stealth photography...
Aika käsittämätön paikka. Joka nurkkaa puunattiin Paavin vierailua varten. Huvittavaa katsoa kun Elisabet I hautaa imuroitiin.

 Ovivärien kanssa oltiin hyvin monipuolisia
ja ulko-ovista astutaan suoraan olohuoneeseen.

Bury st Edmunds, päivän vierailu pikkukaupunkiin. 

Englannin junalogiikka on mystinen. Ruuhka aikoina liput tähtitieteellisen kallitta, of-peak liput taas työmatka-aikatauluille mahdottomia :/ (mikäli ei halua istuskella minikokoisissa muinaisjunissa ja odotella pikku asemilla tuntikausia, mikä on sinänsä ihan mielenkiintoinen kokemus)

Viimeisenä päivänä viimein kaiken kruunaava kirsikka: British Museum, oh joy. 
Vanha museorakennus ja moderni lasiverkosto... Hmm.... miten tämä tuntuu jotenkin niin tutulta. (Louvre tunnelmista huolimatta voi vain sanoa, että Norman Foster on taitava arkkitehti.)

Kreikan 3D mallinnokset ja Mesopotamian Lamassu-sfinksit tulivat hyvin toimeen.

Maailman ensimmäinen (säilynyt) maailmankartta,
kaikki tiet vievät Babyloniin...

Näkemättä jäi vielä mm. Oopperan Kummitus, Shakespearen Globe, Hyde park aurinkoiseina, Millenium silta ja Tate modern... Enkä edes törmännyt Doctor Whohon. Toisaalta, pystyin lörpötellä kenen kanssa tahansa mistä tahansa ilman kielimuureja ja löysin viisikerroksisen kirjakaupan, jossa oli lukemista varten nojatuoleja, kahvila ja aukioloaikaa kirjojen selailuun aina ilta kymmeneen. Taivaallista. (Harmiksi/Onneksi oli EasyJet yksi-käsimatkatavara-lento... olisin todennäköisesti ostanut paperia muutaman metsällisen takaisin Suomeen... Nyt lähti mukaan vain Ylpeys ja ennakkoluulo - zombeilla...)

Ja kaikki hoki jatkuvasti tuota Lovely-a. Hertaista.