Her consciousness is being downloaded into another body right now

Stress: Never leave home without it.

Alkutalven järkyttävä työsuma alkaa uhkaavasti hiljentyä kohtuullisiin mittoihin... Mitenkähän tästä (marginaalisesti suuremmasta) vapaa-ajan  määrästä mahtaa selvitä hengissä? 

Ehkä elämällä taas hetki Eteisessä : )

I don't think there's a punch-line scheduled, is there?

Time flies when your having fun work

Hyvä Universumi.

Voisitko lisätä sunnuntain ja maanantain väliin yhden ylimääräisen päivän niin, että tätä kahdekstaa päivää ei voi merkata kalenteriin (ja täyttää velvollisuuksilla ja suunnitelmilla) vaan kyseinen lisäpäivä tulee aina yhtä yllättäen niin että sen  huomaa vasta muka-maanantai-aamuna, kun ei tarvitsekaan herätä töihin. Tauontain voi kukin käyttää miten haluaa esimerkiksi kotona lojuskeluun, digiboxin tyhjentämiseen tai blogiversumissa vaelteluun ja maaleilla tuhrimiseen.

Olen muuten täyttänyt elämän tarkoituksen. Sain käännytettyä yhden henkilön Monty Pythonistiksi puoli vahingossa.
 

Everyone has photographic memory, some just don't have the film

Olen nielaistunut johonkin työelämä-limboon. Tällä hetkellä elämä on kuin loputtomasti toistuva Groundhog day. Raahustaa aamulla töihin, käyttää kaiken energian opettamiseen ja sitten viimeisillä aivonrippeillä yrittää ehtiä kotiin ennenkuin patterit loppuu kokonaan. Viikonloput käyttää toipumiseen, että jotenkin selviäisi seuraavasta viikosta töitä. Eikä taivaalta valuva syksy auta yhtään. 

Pimeä olisi mukavaa, jos voisi vain istuskella teemukin kanssa kynttilöiden palaessa ja nauttia elämästä. Tällä hetkellä ei saa ajatuksia pois päältä edes nukkumista varten. Kun sulkee silmät alkaa mielessä kiertää vuosien takaisia virheitä, tekemättömiä ja tehtyjä töitä, suunnitelmia, huolia ja täysin turhia mietintöjä unohtuneista laulunsanoista ja elokuvadialogeista. Joista ei ole mitään hyötyä kolmen aikaan aamulla.

No. Valitukset sikseen... Onneksi pitäisi vähän hellittää työmäärät ensi kuussa. Sitten ehkä ehtii täällä blogiversumissakin viettää aikaa paremmin... Mielenrauhaa odotellessa voi ainakin lohduttautua kesän viimeisen hellepäivän tunnelmissa.

Omistuskirjoitus

Lovely

Viime viikolla sai yhden pitkäaikaisen haaveen ainakin osittain toteutettua. Pääsin viimein Lontooseen. Hii! Jotenkin mystisesti se on aina jäänyt matkailukulkemisista ohi, vaikka olen sinne jo pienestä halunnut päästä.

Työreissulla ei vapaata tutkimusmatkailua ehtinyt tehdä kuin pikku murusina, joten kokonaiskäsitys kaupungista jäi saamatta. Rakastumista se ei jatkuva työkiire tai syksysää hidastanut, täytyy päästä sinne uudestaan ihan omin päin. Oyster Card säilöttäköön hyvään talteen odottamaan tulevien metrolippujen lataamista.

Kauniita rakennuksia ripoteltuna täysin mielivaltaisesti ilman turhia ruutukaavoja.

Pakollinen sadepäivä.
Toisilla on oma parkkiruutu, kuningattarella on Parlamenttiin oma sisäänkäynti torni...

 Big Benin sointia ei voi ottaa vakavasti
pitkällisen Knalli ja Sateenvarjo - altistuksen jälkeen...

Curiouser and curiouser. The Tube oli tosiaan nimensä veroinen putkisto.

Pariisin metroissa huikeasti liikkumatilaa verrattuna Lontooseen.
Voi vain kuvitella hevoskärryjen tai hiiliveturien historialliset aromit tunneleissä...

Platform 9 löytyi, 9 3/4 jäi näkemättä...

Kummallisia löytöjä taidekoulun tutustumiskierrokselta

Laittomuuksia. Westminster Abbeyssä oli kuvaaminen kielletty = Stealth photography...

Aika käsittämätön paikka. Joka nurkkaa puunattiin Paavin vierailua varten. Huvittavaa katsoa kun Elisabet I hautaa imuroitiin.

 Ovivärien kanssa oltiin hyvin monipuolisia
ja ulko-ovista astutaan suoraan olohuoneeseen.

Bury st Edmunds, päivän vierailu pikkukaupunkiin. 

Englannin junalogiikka on mystinen. Ruuhka aikoina liput tähtitieteellisen kallitta, of-peak liput taas työmatka-aikatauluille mahdottomia :/ (mikäli ei halua istuskella minikokoisissa muinaisjunissa ja odotella pikku asemilla tuntikausia, mikä on sinänsä ihan mielenkiintoinen kokemus)

Viimeisenä päivänä viimein kaiken kruunaava kirsikka: British Museum, oh joy. 

Vanha museorakennus ja moderni lasiverkosto... Hmm.... miten tämä tuntuu jotenkin niin tutulta. (Louvre tunnelmista huolimatta voi vain sanoa, että Norman Foster on taitava arkkitehti.)

Kreikan 3D mallinnokset ja Mesopotamian Lamassu-sfinksit tulivat hyvin toimeen.

Maailman ensimmäinen (säilynyt) maailmankartta,
kaikki tiet vievät Babyloniin...

Näkemättä jäi vielä mm. Oopperan Kummitus, Shakespearen Globe, Hyde park aurinkoiseina, Millenium silta ja Tate modern... Enkä edes törmännyt Doctor Whohon. Toisaalta, pystyin lörpötellä kenen kanssa tahansa mistä tahansa ilman kielimuureja ja löysin viisikerroksisen kirjakaupan, jossa oli lukemista varten nojatuoleja, kahvila ja aukioloaikaa kirjojen selailuun aina ilta kymmeneen. Taivaallista. (Harmiksi/Onneksi oli EasyJet yksi-käsimatkatavara-lento... olisin todennäköisesti ostanut paperia muutaman metsällisen takaisin Suomeen... Nyt lähti mukaan vain Ylpeys ja ennakkoluulo - zombeilla...)

Ja kaikki hoki jatkuvasti tuota Lovely-a. Hertaista.

Starved, famished and revenous

Apple päivässä pitää lääkärin toivottavasti loitolla

Kun pääsin viimein töistä fyysisesti eroon, aivot eivät seuraneetkaan mukana. Huomasin kauhukseni, että joka kerta tietokonetta käyttäessä ajatukset siirtyivät suoraan takaisin työasioihin ja juuttuivat sinne.  

Tein listaa siitä mitä olisi pitänyt ehtiä saada tehtyä ennen lomaa ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mitä pitäisi tehdä loman jälkeen ja huoh... harmaat aivomassat vain täyttyivät ankeista asioista. 

Joten päätin tehdä jotain radikaalia. Irrotin rakkaan omenakoneen töpseleistä ja pakkasin pois. Aloitin tietokone/nettipaaston. Sanouduin irti mikropiireistä ja verkoista.

Nyt Pariisista palattua ei aivoissa ole enää mitään yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Vain omia hoopoja ajatuksia. Ihanaa kun taas omistaa oman päänsä. What is the hatter with me? 

On ollut kyllä ikävä kaikkia teitä sähkömaailman asukkaita sekä teidän ihanaisia ajatuksianne. No, nyt pääsee mässäilemää lähes kuukauden verran postauksia kerralla :)

I Aten't Dead

No Chickens (or future realityTVstars) were harmed in the making of this comic

Joo, olen minä vielä olemassa... Ainakin teoriassa...  (Aivotoiminnasta ei kannata mainita mitään...)

Jäkälämäinen olemassaolo toivottavasti alkaa hiljalleen helpottaa, kunhan pahimmista työkiireestä selviää hengissä läpi. Kun opiskelijat oli saatu ulos talosta, alkoi heti ankara seuraavan lukuvuoden suunnittelu. 
Hii, kyllä kulttuurialan opettajan elämä vain on auvoista. Muista oppilaitoksista karkasi työväki jo viime viikolla lomailemaan... Meillä touhuaminen jatkuu ainakin juhannusviikolle asti. 
Positiivista on, ettei tarvi iltaisin suunnitella tunteja. On taas pitkästä aikaa päässyt keskittymään salamurhaajaopintoihin*.




*Ja etteivät mieleltään herkät lukijat menettäisi yöuniaan tai soittaisi viranomaisille, kerrottakoon, että kyseinen sivutoimeni on puhtaasti sähköistä ja tapahtuu tällä hetkellä pelkästään renessanssin ajan Italiassa.

I suddenly find myself needing to know the plural of apocalypse.

Tiedätte sen kohtauksen Viimeisen ristiretken alusta, kun Indiana Jones karkaa työhuoneensa ikkunasta sihteerin viivyttämää valtavaa opiskelijalaumaa, jolla kaikilla on sille valtavasti asiaa. No. Mun työhuone sattuu olemaan liian korkealla, ikkuna on hankala avata eikä meillä ole sihteeriä... Joten koko viikko Vilnasta palattua on ollut yhtä kaaosta.

Työmatkat on kivoja ja mielenkiintoisia arjen katkaisijoita, mutta käytännössa seuraavalla viikolla odottaa vähintään kahden viikon verran tekemätöntä työtä. Tämä ei tietenkään osu kovin hyvin yhteen sen tosiasian kanssa että kokonainen viikko töitä ulkomailla kaks neljä hoo seitsemän aiheuttaa kotiin palatessa sanottaisiinko pientä energiavajetta. (i.e on ihan totaalisen tööt-poikki. Ei mitään korkeampaa älyllistä toimintaa. Just muistaa mihin piti ruoka laittaa, että sen voi nielasta. )

Itse matka meni hienosti. Opiskelijat oli ihania, kuten kaupunkikin ja oli mukavaa nähdä liettualaisia kavereita pitkästä aikaa. Päästiin käymään maalla ihmettelemässä kevättä ja ehkä upeimmassa ullakko-loft asunnossa ikinä. Vilna oli yhtä ihana kaupunki kuin viime vuonnakin, ei vain säiltään aivan niin kesäinen. Kunhan ehdin käydä kuvia vähän läpi, saatte tekin ihailla maisemia :) Tänään energiaa vain valittamiseen... säälittävää... (Jos viime vuoden tunnelmat kiinnostaa, ne löytyy täältä.)

Going going gone...

Asustetaan taas pikku hostellissa aivan vanhan kaupungin keskellä

Juuri kun on sopivasti  päästy kotiutumaan viime matkasta, pitää taas pakata laukut ja tarkistaa passin läsnäolo. On nimittäin jälleen se aika vuodesta kun valokuvausopiskelijat parveilevat etelään. Ja minä siinä sivussa. Edessä on siis viikko Vilnassa. 

Ihan mielenkiintoista mennä sinne uudestaan. On niin paljon helpompaa kulkea kaupungissa, jonka jo valmiiksi tuntee. Tietysti ulkomailla opiskelijoiden kanssa ollessa koko viikko on aamusta iltaan töitä ilman mitään vapaa-aikoja. Seitsemän pitkää päivää... Huoh. Ensi sunnuntaina, kun viimein aamuyöstä taas (toivottavasti) kotiini raahustan, olen varmasti lähellä katatonista tilaa... No. Ei ainakaan ehdi arkeen kyllästyä.

Kissat on tosi tyytyväisiä, tietävät jo että lähden pitemmäksi aikaa pois aina kun kaivan matkalaukun kaapista. Ovat yrittäneet sabotoida pakkaamista koko päivän. Mikä voisi olla sen mielenkiintoisempaa kuin kaivautua siisteihin vaatepinoihin ja myllätä ne nurin. Ja samalla tietysti kuorruttaa kissan irtokarvoituksella. Pitää olla tarkkana, ettei laukku ala lentokentällä naukua.

 

Oman matkalaukun tunnistaminen on aina yhtä hankalaa. Piti tehdä jotain muutakin pääsiäisenä kuin pelata Final Fantasya ja nauraa Sheldonille. Joten painoin laukkuuni Tardiksen. Sovieliasta matkallaolijalle...  Tietysti oma Tardis olisi vielä parempi, voisi ilallla palata takaisin kotiin. (Tai edellisviikolla. Toissa vuonna. Aikakoneet on niin käteviä.)

Don't try this at home

Tänään aion valittaa kohtaloa ja kertoa kauhutarinaa työpaikalta. Koittakaa kestää. (Herkemmät lukijat voivat pyytää jotain viereen pitämään kädestä.)

Olipa kerran, itse asiassa tänään, eräs mieshenkilö, joka ystävällisesti halusi tehdä ryhmänsä työvuodenaloituksesta mukavampaa ja tarjosi koko porukalle glögiä. Työpaikan "olohuoneen" keittiöstä ei löytynyt kattilaa, joten Macgyver-mies päätti kuumentaa glögit vedenkeittimessä.

Tässä vaiheessa voidaan lukijoille kertoa, että laitteen nimi antaa pientä viitettä sen tarkoitetusta käyttötavasta. Vedenkeitin. Mietitäänpä sitä hetki. No niin. Nyt voidaan jatkaa.

Kotvan istuskeltuaan mies ja ryhmä alkoi havaita ikäviä, etovia tuntemuksia. Jättäkäämme ilkeät yksityiskohdat välistä ja kertokaamme että kaikki lähtivät pikaisesti toalettiin tai etsivät sopivaa muovipussia vatsan sisältöjä vastaanottamaan.

Glögissä ei ollut mitään selvää vikaa. Päivämäärät ja kaikki kunnossa. Hätääntyneenä mies soitti terveyskeskukseen ja sieltä puolestaan myrkytyskeskukseen. Ja nyt voimme palata takaisin tähän aiemmin hienovaraisesti vihjattuun (*köh*) veden-keitin ajatelmaan.

Tähän nyt on pakko kuvitella CSI tyylillä jokin hieno animaatio: Hapan glögi kuumenee keittimen sisässä, kuparinen kuumennuskiekura hehkuu oranssina punaisessa nesteessä (uu, tosi dramaattista). Kamera zoomaa ihan lähelle ja näyttää miten mikroskooppisia hiukkasia irtoaa kiekurasta nesteeseen. Sitten nopein leikkauksin näytetään miten hehkuvin hiukkasin (ettei katsoja vain unohda että sinne niitä levisi 3 sekunttia sitten...) yhä koristeltu glögi kaadetaan tiukasti rajatusssa lähikuvassa tyylikkääseen mukiin. Se juodaan. Kamera seuraa juomaa kurkusta sisään. Fade to black.

Mutta ei vielä paljasteta koko juonta. Koska olen tässä kertojana, haluan itsekin ehtiä tarinaan mukaan jännittävänä aikana...

Aamulla auto ei suostunut heräämään henkiin. Ei sitten millään. 30 astetta pakkasta oli vain liikaa.  Olisi pitänyt tajuta vihje ja pysyä kotona. Mutta ei. Kunnollisena (lue:tyhmänä) juoksin keuhkot jäässä bussiin ja olin vain muutaman tunnin myöhässä.

Iltapäivällä keräännyttiin meidän työpaikan mukavaan takkahuone/olohuoneeseen pitämään kokousta. Oli tuhottoman kylmä vieläkin. Vilukissana lipitän monta litraa teetä päivän aikana. Ja mitä muutakaan sitä kokouksissa tekisi : ) (varsinkin kun uskollinen luonnoslehtiö unohtui kotiin. Ehkä toista kertaa kymmeneen vuoteen. Kertoo jotain päivän karmasta...) 

Jossain vaiheessa alkoi olla tosi surkea olo. Yritin miettiä mitä ihmettä olin syönyt, mutta en oikein mitään aamumurojen lisäksi. Pelkkää teetä. Ja tee on terveellistä...?

Macgyver-mies tuli myös kokoukseen ja alkoi kertoa aamupäivän kauhuista. Että oli sitten myrkyttänyt omat opiskelijansa (tästä saisi hyvän lööpin iltalehtiin...) Ja tajusin, että olin juonut samalla keittimellä keitettyä vettä sen terveellisen teen ohessa. Nice. Olin myrkytyksen uhri. Tänään olisi Hercules Poirotille ollut töitä. (On muuten tosi Shakespearelaista juoda myrkkyä. Vähä minusta tulis nyt hyvä synkistelijä-emo-gootti... vaikka taidan kyllä vähä jo ollakin. Dou. Siinä meni sekin...)

Kuparisulfaatti. Jos olisit  lapsena syönyt vaikka lääkkeitä tai myrkkysieniä, sinulle olisi annettu kuparisulfaattia. Se nimittäin pakottaa kaikki ikävät asiat ihmisestä ulos mahdollisimman nopeasti. Vedenkeitin on veden kanssa käytettynä täysin turvallinen. Mutta hapan neste saa irrotettua kuparista tuota oksetusainetta. Erityisen pahanlaatuinen myrkytys ei ole, mitä nyt on totaalisen surkea olo puoli päivää.

Macgyver-mies oli tosi pahoillaan vähän nolona. Työpaikka-naljailussa hän saa varmasti pitkäksi oman aikaa osansa. (Taidan käydä kiinnittelemässä sen työhuoneenoveen kärpässienitarroja, pääkalloja luilla tai jotain.) Pahamaineinen vedenkeitin on siirretty paremmille keittämismaille. May it rest in pieces.
Opiskelijat on aivan ok. Itse olen taas turvassa kotona, eikä enää tarvi halailla pönttöä. Five by five.

On tästä kuulemma myrkytyskeskus varoittanut. Joskus. Ja vedenkeittimessä ei kuuluisi tietenkään mitään muuta kuin vettä kuumentaa. Mutta silti aika erikoista, ettei asiaa tunneta laajemmin. Tässä nyt teille pitkä ja kiemurteleva varoitustarina. Oppikaa toisten virheistä.

Kävin netistä penkomassa ja oli muutama uutisjuttu vanhusryhmän pikkujoulu glögeistä, jotka myös päättyivät surkeasti. Muutamalla sivulla selkeästi varoitettiin, ettei glögiä saa kuumentaa vedenkeittimessä. (En kyllä itse niin tehnytkään. Olin jatko-sijaiskärsijä... Kellekkään ei tullut mieleen että kuparisulfaatia irtoaisi vieläkin.)

Ja selvisi muuten sekin, että hopea ja kultatussit on imeskeltyinä myrkyttömiä. Olipa hyvä tieto. Nyt voin jatkaa sitäkin pahetta...
(toim. huom. kukkahattutädeille. Äskeinen oli sitä Sarkasmia)