if there is something strange in the neighbourhood...

"At that moment I finally saw all those calligraphy lessons pay off"

Pari viikkoa sitten katsottiin vasta vuokralle tullut Iron Man II taas pitkästä aikaa. (Minkäs teet herrat Downey jr. ja Stark ovat niin vastustamaton yhdistelmä...) Siivoillessani iltaa varten tuli tyhjä hetki ja päätin tehdä jotain pientä virkistävää. Liimailen usein ulko-oveeni epämääräisiä runonpätkiä, kummituksia tai muuta vastaavaa, yritän irrottautua ulko-ovien monotonisuudesta. Ja vieraat muistaa paremmin mihin asuntoon pitikään päätyä. 

Tällä kertaa tein yksinkertaiselle pahvinpalalle kyltin, jossa mainostettiin asuntoni olevan Stark Industriessin testilaboratorio. Koko touhun kruunasi ovisilmän yläpuolelle laitettu vaatimus verkkokalvoskannauksesta.  Kuten kuvista voi nähdä, ammatillisuus oli kaukana. Tuherisin tekstit nopeasti ja kaiken lisäksi tussi imeytyi yli-innokkaasti pahviin, mistä seurasi mielenkiintoisia pallukoita kirjainten päätepisteissä.
Kun elokuva oli nähty ja vieraat lähteneet, päätin antaa kyltin olla paikoillaan. Se sai piristää kotiin tuloa muutaman päivän.

Unkonwn fact: The Secter Agentism has a higt limitations

Samalla viikolla satuin astumaan yhtä aikaa aulaan ja hissiin seinänaapurini kanssa. Tervehdimme yleiset ystävällismieliset latteudet. En tunne häntä juuri lainkaan, vanhempi naishenkilö jonka aikataulut ovat aivan erit kuin minulla. Kolmannen kerroksen kohdalla hän kuitenkin alkoi näyttää vaivautuneelta ja otti lopulta mieltä vaivanneen asian esiin.

Hän ilmaisi että eikö ollut aika erikoista perustaa testilaboratorio aivan tavalliseen asuinkerrostaloon ja eikö sellainen toiminta sopisi paremmin jonnekin teollisuusalueelle. Pitäisiköhän hänen kuunnella räjähdysten varalta seinän takana, jos jotain menee vikaan.

Mitä. Ihmettä. Oma reaktioni oli varsin typertynyt. Kylttiä kirjoittaessa ei kertaakaan tullut edes erittäin yliaktiivisella mielikuvituksella varustettuun mieleen, että joku voisi pitää sitä totena. Varsinkin kun ottaa huomioon kyltin ammattimaisen ja uskottavan laadun.

Naapurini helpotukseksi kerroin hymyllen elokuvaillasta ja vakuutin ettei minulla ollut aikomustakaan perustaa testilaboratoriota hänen naapurikaksioonsa. Erosimme hyvillä mielin. Minä ehkä hiukan kankeana, koska oli niin vaikea pidättää naurua. Ehkä kyseessä oli joku omaperäinen vitsi? Ainakaan mahdollinen metodinäyttelijä-naapurini ei kertaakaan lipsahtanut roolistaan.

Poistin kyltin, ettei joku ympäristömääräysasiamies ota yhteyttä.

Safe as houses

Toisinaan on tarpeellista tehdä jotain aivan arkiasioista poikkeavaa, ettei ihan nukahda omaan elämäänsä.

Saven kanssa läträäminen on terapeuttista. Otat harmaan köntin mukavan tuntoista ainesta ja alat muovailla. Suunnittelu ja perfektionismi on pakko jättää vähemmälle. Lopputulos on aina jotain ihan muuta kuin mitä aloittaessa aikoi. Ja se on vain positiivista.

"Netistä tilatessa kannattaa aina tarkistaa lukeeko huonekalun todelliset mitat."

Vinttikamarissa on aamuteen-juonti parveke 

Kun en mieti, päädyn yleensä tekemään savitaloja. Niin tänäkin syksynä. Keramiikka juttujen saaminen valmiiksi poltettuina ja lasitettuina kestää kohtuullisia aikoja, joten kärsivällisyysprosentti kasvaa. Tämä talo on värkätty joskus lokakuussa ja nyt sain sen viimein kotiin.

Muotoiltu ja pinta raapusteltu talo, 

vielä pitäisi vähän kuivuneeseen saveen leikata kaikki kolot.

Löysin muutaman "making of" kuvan tekovaiheesta. Toisinaan savityöt on kuin piparkakkuja, paistamatta parempia. Tässäkin olisi lasitus voinut olla parempi, mutta hyväksykäämme se sellaisena kuin se on.  

Olisin muuten voinut ihan vannoa, että laitoin näitä savitalonrakkennus kuvia jo joskus aikaisemmin Eteiseen, mutta eipä täältä löytynyt. Hämmentävää... Varmaan iskenyt "mikä-se-nyt-olikaan-muistaakseni-alkaa-Dllä".

 

 

Savitalot tykkää lävistyksistä?  

Ikkunareijitykset tehty. Samoin pintakuvioinnit.

Myös omaa asumusta on virkistävää välillä muokkailla. Ylitäytetty kirjahyllyni kaipasi kaveria,  joten hankin lisää uskollista Lundiaa. Viime viikolla sain sen viimein kotiin (deja vué termi aiemmasta?) ja lopulta myös kasattua.

ENNEN:

Avunantoa: Kissat olivat päättäneet avata pahvilaatikot sillä aikaa kun olin töissä

(Asunnossa havaittava kaaos ei välttämättä ole pysyvää. Huomaa Lounge valaisimen korvike)

JÄLKEEN:

Kirjoille lisää tilaa = lisää kirjoja. Amazon here I come.

Pitää järjestellä myöhemmin opukset johonkin soveliaaseen järjestykseen. En vielä tiedä mikä sellainen olisi. Vertigon sarjakuvat ja pratchettit ja gaimanit omiinsa. Miten olisi pari hyllyä pelkkiä vampyyrikirjoja? Hmm... 

Don't get me wrong. En edes ole mikään järjestelyfani. En aakkosta omia sukkia, pussita muroja yksittäispakkauksiin tai mitään. Kirjat vain on eri asia. Niissä asuu liian monta läheistä hahmoa, että niitä voi vain kasata miten sattuu...

Whitehole

Tällä kertaa joulukalenteriluukun-mielenkiintoinen-tekeminen päätyi olemaan hiukan oletettua laajempaa. Tuli iltayöstä vimma valloittaa asuntoa takaisin savun jäljiltä. Kaivoin yläkaapista huonakkalujen tuunailussa käytetyt maalit. Käytin hiukan geometriaa ja maalarinteippiä. Ja kaikelle mustalle ja kanttiselle tuli vastapaino seinälle.

Heti muuttaessa revin iljettävät 80-luvun epämääräisläiskätapetit pois. Alta löytyi ihanan industrialtunnelmainen käsittelelmätön betoniseinä kaikkine rakennusajan pikku virheineen. En millään hennonut peittää seinää enää uudella tapetilla, joten käsittelemättömät betoniseinät ovat saaneet olla pääosin rauhassa jo muutaman vuoden.

Nyt tuntui hyvältä tehdä jotain uutta asuntoon. Eikä tuoreen maalin hajukaan yhtään haitannut. Täällä ei enää haise käry kuin vastenmielisenä ja satunnaisena muistutuksena aiemmasta. Mutta vieläkin on itsellä sellainen olo että tänne tunkeutui asustelemaan joku kutsumaton vieras. (Eikä sellainen kuin jossain vanhoissa Gevaliamainoksissa.) Maalailu teki taas asunnosta oman.

Vaikka kyseessä oli hetken mielenjohde olen jo kauan miettinyt jonkinlaista seinämaalailua. Muoto tuli vain yllätyksenä. Mutta olen tyytyväinen. Käytin sekaisin matan ja kiiltävän maalipurkin jämiä ja jätin tahallaan betoniseinän kuultamaan osittain läpi. Lopputulos on kuun-omainen ja eri valoissa muuntuva.
Mukavaa minimalismia : )