Näytetään tekstit, joissa on tunniste tee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tee. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. tammikuuta 2010

Don't try this at home



Tänään aion valittaa kohtaloa ja kertoa kauhutarinaa työpaikalta. Koittakaa kestää. (Herkemmät lukijat voivat pyytää jotain viereen pitämään kädestä.)

Olipa kerran, itse asiassa tänään, eräs mieshenkilö, joka ystävällisesti halusi tehdä ryhmänsä työvuodenaloituksesta mukavampaa ja tarjosi koko porukalle glögiä. Työpaikan "olohuoneen" keittiöstä ei löytynyt kattilaa, joten Macgyver-mies päätti kuumentaa glögit vedenkeittimessä.

Tässä vaiheessa voidaan lukijoille kertoa, että laitteen nimi antaa pientä viitettä sen tarkoitetusta käyttötavasta. Vedenkeitin. Mietitäänpä sitä hetki. No niin. Nyt voidaan jatkaa.

Kotvan istuskeltuaan mies ja ryhmä alkoi havaita ikäviä, etovia tuntemuksia. Jättäkäämme ilkeät yksityiskohdat välistä ja kertokaamme että kaikki lähtivät pikaisesti toalettiin tai etsivät sopivaa muovipussia vatsan sisältöjä vastaanottamaan.

Glögissä ei ollut mitään selvää vikaa. Päivämäärät ja kaikki kunnossa. Hätääntyneenä mies soitti terveyskeskukseen ja sieltä puolestaan myrkytyskeskukseen. Ja nyt voimme palata takaisin tähän aiemmin hienovaraisesti vihjattuun (*köh*) veden-keitin ajatelmaan.

Tähän nyt on pakko kuvitella CSI tyylillä jokin hieno animaatio: Hapan glögi kuumenee keittimen sisässä, kuparinen kuumennuskiekura hehkuu oranssina punaisessa nesteessä (uu, tosi dramaattista). Kamera zoomaa ihan lähelle ja näyttää miten mikroskooppisia hiukkasia irtoaa kiekurasta nesteeseen. Sitten nopein leikkauksin näytetään miten hehkuvin hiukkasin (ettei katsoja vain unohda että sinne niitä levisi 3 sekunttia sitten...) yhä koristeltu glögi kaadetaan tiukasti rajatusssa lähikuvassa tyylikkääseen mukiin. Se juodaan. Kamera seuraa juomaa kurkusta sisään. Fade to black.

Mutta ei vielä paljasteta koko juonta. Koska olen tässä kertojana, haluan itsekin ehtiä tarinaan mukaan jännittävänä aikana...

Aamulla auto ei suostunut heräämään henkiin. Ei sitten millään. 30 astetta pakkasta oli vain liikaa.  Olisi pitänyt tajuta vihje ja pysyä kotona. Mutta ei. Kunnollisena (lue:tyhmänä) juoksin keuhkot jäässä bussiin ja olin vain muutaman tunnin myöhässä.

Iltapäivällä keräännyttiin meidän työpaikan mukavaan takkahuone/olohuoneeseen pitämään kokousta. Oli tuhottoman kylmä vieläkin. Vilukissana lipitän monta litraa teetä päivän aikana. Ja mitä muutakaan sitä kokouksissa tekisi : ) (varsinkin kun uskollinen luonnoslehtiö unohtui kotiin. Ehkä toista kertaa kymmeneen vuoteen. Kertoo jotain päivän karmasta...) 

Jossain vaiheessa alkoi olla tosi surkea olo. Yritin miettiä mitä ihmettä olin syönyt, mutta en oikein mitään aamumurojen lisäksi. Pelkkää teetä. Ja tee on terveellistä...?



Macgyver-mies tuli myös kokoukseen ja alkoi kertoa aamupäivän kauhuista. Että oli sitten myrkyttänyt omat opiskelijansa (tästä saisi hyvän lööpin iltalehtiin...) Ja tajusin, että olin juonut samalla keittimellä keitettyä vettä sen terveellisen teen ohessa. Nice. Olin myrkytyksen uhri. Tänään olisi Hercules Poirotille ollut töitä. (On muuten tosi Shakespearelaista juoda myrkkyä. Vähä minusta tulis nyt hyvä synkistelijä-emo-gootti... vaikka taidan kyllä vähä jo ollakin. Dou. Siinä meni sekin...)

Kuparisulfaatti. Jos olisit  lapsena syönyt vaikka lääkkeitä tai myrkkysieniä, sinulle olisi annettu kuparisulfaattia. Se nimittäin pakottaa kaikki ikävät asiat ihmisestä ulos mahdollisimman nopeasti. Vedenkeitin on veden kanssa käytettynä täysin turvallinen. Mutta hapan neste saa irrotettua kuparista tuota oksetusainetta. Erityisen pahanlaatuinen myrkytys ei ole, mitä nyt on totaalisen surkea olo puoli päivää.

Macgyver-mies oli tosi pahoillaan vähän nolona. Työpaikka-naljailussa hän saa varmasti pitkäksi oman aikaa osansa. (Taidan käydä kiinnittelemässä sen työhuoneenoveen kärpässienitarroja, pääkalloja luilla tai jotain.) Pahamaineinen vedenkeitin on siirretty paremmille keittämismaille. May it rest in pieces.
Opiskelijat on aivan ok. Itse olen taas turvassa kotona, eikä enää tarvi halailla pönttöä. Five by five.

On tästä kuulemma myrkytyskeskus varoittanut. Joskus. Ja vedenkeittimessä ei kuuluisi tietenkään mitään muuta kuin vettä kuumentaa. Mutta silti aika erikoista, ettei asiaa tunneta laajemmin. Tässä nyt teille pitkä ja kiemurteleva varoitustarina. Oppikaa toisten virheistä.

Kävin netistä penkomassa ja oli muutama uutisjuttu vanhusryhmän pikkujoulu glögeistä, jotka myös päättyivät surkeasti. Muutamalla sivulla selkeästi varoitettiin, ettei glögiä saa kuumentaa vedenkeittimessä. (En kyllä itse niin tehnytkään. Olin jatko-sijaiskärsijä... Kellekkään ei tullut mieleen että kuparisulfaatia irtoaisi vieläkin.)

Ja selvisi muuten sekin, että hopea ja kultatussit on imeskeltyinä myrkyttömiä. Olipa hyvä tieto. Nyt voin jatkaa sitäkin pahetta...
(toim. huom. kukkahattutädeille. Äskeinen oli sitä Sarkasmia)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Viimeinen lohikäärme uunista ulos


Savipiirissä kaikki värkkäsivät tässä keväällä pääsiäiskanoja ja pupuja ja muuta rairuohoon aseteltavaa herttaista. Itse mietin suklaamunia ja munivia olioita ja päädyin hiukan toisenlaiseen lopputulokseen. Kanoista ja kaneista viis, tässä pääsiäis-louhia.

Kovin paljoa ei eteiseen ole savitöitä esille eksynyt. Niiden syntykaari kun on niin kovin hidas. Nopeasti tuherrettuihin luonnoksiin verrattununa aivan etanainen suorastaan. Samana päivänä kun työn aloittaa, ei juurikaan ole kuvattavaksi asti mitään mielenkiintoista. Sitten katsotaan selviävätkö tekeleet raakapoltosta ehjinä. (Siinä savi poltetaan kestäväksi ja kovaksi.) Ja vielä viikko menee ainakin ennen kuin päästää kokeilemaan lasitteita. (Päällysvärjäys, jotka tekee savesta vedenpitävän ja toivottavasti mukavan näköisenkin)



Kokeilin näiden lohikäärmeiden kanssa ensimmäistä kertaa vahaa.
Ennen lasitteeseen kastamista vahalla maalataan saveen kuvioita, minä tein suomuja. Lasiteaine ei tartu vahakohtiin, joten niistä jää näkyviin saven oma väri.
Kun sitten lasite vielä uunissa valtavassa kuumuudessa sulaa ja paistuu hienoksi, tulee mukava kolmiulotteisuus efekti. Lasite on paksua, joten vahalla suojatuista kuvioista tulee uria.

Tyytyväinen olin vahakokeilujen tuloksiin. Pitää kokeilla myöhemmin johonkin vakavampaan/isompaan työhön : ) Olin vain aivan varma, että tein viisi liskoa, uunista ulos tuli vain neljä... Mystistä...

Meidän hankkima valkoinen mattalasite on aivan ihanaa. Kutsumme sitä terapialasitteeksi, koska a) lopputulos on aina hyvä, b) se peittää virheitäkin c) se on aivan ihanan tuntoista sormille, joten valmiiden esineiden sively on tosi terapeuttista.



Tässä yksi louhenkaisista lempi teelaatunsa kanssa poseeraamassa. Voin suositella maisteltavaksi myös vähemmän suomuisille teenjuojille. Raikasta valkoista teetä, joka haisee pussia avattaessa sopivasti leikatulta kesänurmikolta.

P.S. Hyvä Nordkvistin teekomppania. Mikäli olette kiinnostunut sponsorointisopimuksesta, ottakaa toki yhteyttä.