Everyone has photographic memory, some just don't have the film

Olen nielaistunut johonkin työelämä-limboon. Tällä hetkellä elämä on kuin loputtomasti toistuva Groundhog day. Raahustaa aamulla töihin, käyttää kaiken energian opettamiseen ja sitten viimeisillä aivonrippeillä yrittää ehtiä kotiin ennenkuin patterit loppuu kokonaan. Viikonloput käyttää toipumiseen, että jotenkin selviäisi seuraavasta viikosta töitä. Eikä taivaalta valuva syksy auta yhtään. 

Pimeä olisi mukavaa, jos voisi vain istuskella teemukin kanssa kynttilöiden palaessa ja nauttia elämästä. Tällä hetkellä ei saa ajatuksia pois päältä edes nukkumista varten. Kun sulkee silmät alkaa mielessä kiertää vuosien takaisia virheitä, tekemättömiä ja tehtyjä töitä, suunnitelmia, huolia ja täysin turhia mietintöjä unohtuneista laulunsanoista ja elokuvadialogeista. Joista ei ole mitään hyötyä kolmen aikaan aamulla.

No. Valitukset sikseen... Onneksi pitäisi vähän hellittää työmäärät ensi kuussa. Sitten ehkä ehtii täällä blogiversumissakin viettää aikaa paremmin... Mielenrauhaa odotellessa voi ainakin lohduttautua kesän viimeisen hellepäivän tunnelmissa.

Omistuskirjoitus

For a moment, nothing happened. Then, after a second or so, nothing continued to happen.

Kesäloma. voiko olla parempaa kahdeksaa kirjaimen järjestystä. Tiedän, että ei tarvi mennä aamulla öihin, mutta en vielä aivan usko sitä ihanuutta : ) Ei vielä ymmärrä. Does not compute.

Aion laittaa koko kesäksi aamuherätyksen kännykkään ja nauttia painamalla sen pois päältä. Vain äpertyä peittoihin ja olla heräämättä tai tekemättä yhtään mitään niin kauan kuin hyvittaa. Jee!

 

 Herra Naakka kävi tarkastamassa tiluksiaan

Kesälomassa on yksi negatiivinen puoli. Saan aina kuulla kaikilta puolitutuilta, että voi voi, kyllä se opettajan elämä vain on ihanaa. Talvella käyt muutamat tunnit pitämässä ja sitten saat koko kesän vain lekotella. Kaksi sanaa teille: HA! HA! (Ja nämä pitää lausua sarkasmia tihkuen.)

Opettajilla (ainakin meillä) on ihan just yhtä pitkä loma kuin kenellä tahansa muulla työntekijällä.  Se, että esimerkiksi itse saan pidettyä vähän pidemmän loman, johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen talvella tehnyt (muutamia tunteja pitämässä käydessäni) jo koko kesänkin työtunnit etukäteen. Me urakoidaan silloin, kun on opiskelijat paikalla, tehdään pitempiä päiviä ja raadetaan : ). Ja koska tunteja voi tasata vain silloin kun opiskelijat on pois, urakoidut päivät siirtyy kesälomalle.

 
Don't get me wrong. Aivan mahtavaa, että kesälle voi säästellä ylimäärätyöt vapaaksi. En millään haluaisi lyhyempiä päivä tai vapaata joskus maarras/tammikuussa, kun muutenkin maailman on ihan surkeaa. Ajalla ei tee silloin mitään. (Sitähän vain masentuu, kun ehtii huomata töiltä, että on talvi. )

Mutta ärsyttää kun ihmiset jotenkin kuvittelee, että opettajana saan kesäloman ilmaiseksi niinkuin opiskelijat. Blaa. Joka ikinen työtunti on tehty työllä (ja tuskallakin joskus) etukäteen. Talvella ei ole oikeastaan mitään vapaa-aikaa. Piste. Ne varastoidaan kesää varten. Siinä. Pahoittelen valituksen virtaa, mutta kun ärsyttää ainaiset kommentit.
(Tiivistääkseni: Opettaminen on ihan älyttömän väsyttävää ja stressaavaa, eikä siitä saa mitään "älyttömän mahtavaa palkkaa" ja "käsittämättömiä kesälomia". Ihan vain tiedoksi. Nyt ei tarvi enää kadehtia. Tai jos pitää jotain kahdehtia, niin vaikka sitten sitä, että asun kävelymatkan päässä merenrannasta. Läl läl lää. )

Ajannäyttäjänä nyt: pääskynen

Näin saimme negaatiot purettua ulos. Ja voidaan jatketaan kesäloma intoilua:
HII! LOMA LOMA LOMA! (hyppii paikallaan tasajalkaa kuin vertikaaliseksi jumittunut jänis.)

Aion olla epämääräisellä lomalla myös täältä Eteisestä. Koska työn takia pitää olla niin paljon tietokoneella, aion ottaa rakkaasta macistäni taukoa. Mikä aika lailla tarkoittaa taukoa myös eteisestä. Aion satunnaisesti postailla, mutta pääasiassa elää sormet poissa näppäimistöltä tai piirtopöydän kynältä.

Ihanaa kesää!

I burn, I pine, I perish

Jälkikirjoituksena edelliselle Vattajapäivälle todettakoon että:
AU! AU! AU!

Innokkaana, mutta erittäin kalpeana rannallerientäjänä kaivoin varastoista tehokasta aurinkovoidetta, ettei vain pääse tuleva rusketus muuttumaan grillijuhliksi.
Inhoan itseni voitelemista, tahmaisia käsiä, kookokselta haisevaa ihoa, mutta kestin sen kaiken kuin Kunnollenen, Vastuuntuntoinen Henkilö. Lisäsin jopa aurinkovoidetta joka uimakerran jälkeen ihan varmuuden vuoksi.

Viimevuotinen aurinkorasva ei vain ollut aivan tehtäviensä tasalla. Auringon estämisen sijaan se imi kaikki säteet itseensä. Kotona huomasin väritykseni muuttuneen radikaalisti, jotain tomaatin keitetyn ravun väliltä.

Niinpä seuraavat hellepäivät kyhjötin turvassa sisällä, tuskaillen joka ikistä vaatteen saumaa ja karheaa peittoa. Miksei sitä ihminen voi osata levitoida? Edes hätätapauksissa, kuten silloin kun iho on palanut karrelle.

(Seuraavana kerralla aion oleilla pitempään auringossa vain silmäreikäisessä lakanassa.)

Helle!

Ihanainen kesähelle ajoi minutkin kolostani rannalle. Vattajalla oli, kuten aina, taivaallista.

 Loppumattomasti hiekkaa tassutella. Muotoilla linnoiksi. Löytää luonnoslehtiön välistä illalla kotona. (ja joka muusta välistä)

 

Kävin ensimmäistä kertaa tälle kesälle uimassa, vaikka sukeltaessa tuntui, että aivot jäätyy.
Pitkä empiirinen tutkimukseni on osoittanut, että elinvuosien karttuessa uimaveden lämpötilan sietokynnys alenee eksponentiaalisesti koko ajan. Lapsena kävi jo joskus huhtikuun lopulla ensi kertaa meressä (h)uimassa, kovasti kiljuen välillä, mutta nauttien yhtä kaikki, vaikka jossan kauempana ulapalla vielä kelluskeli viimeinen sitkeä jäälautta.

Aikuisuuden myötä surkastuu myös hiekkalinna-arkkitehtuurin taito, kuten kuvasta voi päätellä. Ehkä kaikki lapsuuslinnat oli niin mahtavia koska

• - silloin oli itsekin pienempi, joten linnat tuntu valtavilta
• - niihin jaksoi käyttää tunteja ja taas tunteja aikaansa
  
• - muistot niistä on sanonnan mukaisesti kullattu ajan toimesta
• - silloin eli vielä syvemmällä mielikuvituksissaan kuin nykyään. (Mikä on kyllä vaikeata uskoa...)

Tai ehkä sitä nykyajan hiekassakin on jotain vikaa verrattuna Vanhoihin Hyviin Aikoihin.