Going going gone...

Asustetaan taas pikku hostellissa aivan vanhan kaupungin keskellä

Juuri kun on sopivasti  päästy kotiutumaan viime matkasta, pitää taas pakata laukut ja tarkistaa passin läsnäolo. On nimittäin jälleen se aika vuodesta kun valokuvausopiskelijat parveilevat etelään. Ja minä siinä sivussa. Edessä on siis viikko Vilnassa. 

Ihan mielenkiintoista mennä sinne uudestaan. On niin paljon helpompaa kulkea kaupungissa, jonka jo valmiiksi tuntee. Tietysti ulkomailla opiskelijoiden kanssa ollessa koko viikko on aamusta iltaan töitä ilman mitään vapaa-aikoja. Seitsemän pitkää päivää... Huoh. Ensi sunnuntaina, kun viimein aamuyöstä taas (toivottavasti) kotiini raahustan, olen varmasti lähellä katatonista tilaa... No. Ei ainakaan ehdi arkeen kyllästyä.

Kissat on tosi tyytyväisiä, tietävät jo että lähden pitemmäksi aikaa pois aina kun kaivan matkalaukun kaapista. Ovat yrittäneet sabotoida pakkaamista koko päivän. Mikä voisi olla sen mielenkiintoisempaa kuin kaivautua siisteihin vaatepinoihin ja myllätä ne nurin. Ja samalla tietysti kuorruttaa kissan irtokarvoituksella. Pitää olla tarkkana, ettei laukku ala lentokentällä naukua.

 

Oman matkalaukun tunnistaminen on aina yhtä hankalaa. Piti tehdä jotain muutakin pääsiäisenä kuin pelata Final Fantasya ja nauraa Sheldonille. Joten painoin laukkuuni Tardiksen. Sovieliasta matkallaolijalle...  Tietysti oma Tardis olisi vielä parempi, voisi ilallla palata takaisin kotiin. (Tai edellisviikolla. Toissa vuonna. Aikakoneet on niin käteviä.)

Siivekkäitä

Spray-maalailu sai jatkoa. Käytin koevedoksesta saatuja oppeja ja tein ystävälle synttärilahjaksi ostetun angorapaidan selkään siivet.

Maalasin valkoiseen paitaan mustat siivet, mutta onnistuin leikkaamaan kontaktimuovin niin, että ylimääräiseksi jääneet siivenkohdatkin pystyi käyttämään johonkin. Joten... ei muuta kuin ekokassia kehiin.

Oli mukava värkätä. Positiivi-negatiivi leikillä sain yhdestä leikkausurakasta mustat siivet valkoisella ja valkoiset siivet mustalla pohjalla. En tyhmyyttäni muistanut ottaa valmiista lahjasta kuvaa, mutta onneksi se löytyy täältä, lahjan saaja kun sattuu olemaan järjestelmällisempi blogittaja kuin minä : ) (järjestelmällisempi kaikessa, piste.)


Hih... Käytin siivekkäitä esimerkkinä tunneilla ja kaikki ihmettelivät paidan väriä, tuntien minun vaatetusmakuni. (=mustaa ja mustaa...)

Hämäräperäinen laukku

Twilightismi sai jatkoa, tällä kertaa ekokassin olomuodossa.

Halusin opiskelijoille näyttää sabluunaesimerkkiä ja piti vain tehdä jotain nimeltä määräämätöntä. Ja kuinka ollakaan siitä vain jotenkin tuli nuori (ha!) herra Cullen. Kokeilin ensi kertaa spraymaaleja kankaalle - tässä tapauksessa huovalle.
Testin tulokset: Kangas imee tosi paljon väristä ja karkailee jonkin verran reunoilta imeytyessään kankaaseen. Mutta toisaalta voi käyttää ei silitettäviä materiaaleja... Tai vain olla silittämättä. Ja normi kangasväreillä ei saa kunnolla mustalle valkoista (tai tässä harmaata)

Taakse painoin syksyllä kaupasta löytyneillä painokirjaimilla muutaman valitun sanan. Kutsun itseasiassa...

(Mikäli tätä sattuu lukemaan joku ruokavalioltaan nestemäinen mieshenkilö, niin haudutetun teen tilalta voin luvata myös lämmitä 0+:aa...)

Ekokassit ovat mainiota koekaniineja. Niiden investointiin ei tarvitse käyttää suuriakaan rahoja. Yhdellä Ben&Jerryllä saa ainakin 5 kassia. (mmmm.... Chunky Monkey...). Ja onnistuessaan niitä on mukava käyttää. Ja kaikki mutanttiversiotkin ovat käteviä vähemmän näkyvässä säilytyksessä : )

Hmm... Nähtävästi tuo Twilighti on juuttunut aivokuoreen mukavasti kummittelemaan. Toisinaan joku asia jää ajatuksien pinnalle kellumaan niin, että se aina pulpahtelee esille, kun ei keskittyneesti mieti jotain muuta. Pop up, kuten ystäväni sanoo. (Tosin hänen sanavarastossaan se tarkoittaa yleensä negatiivista muistutusta jostain vanhasta. Kuten se, että näkee kun entinen Oma Tärkeä Ihminen liikkuu rakastuneena kaupungilla uuden ihmisensä kanssa.)