sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Under Pressure


Tänä viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa nautiskelemaan grafiikkavärien tuoksusta, metallilevyistä ja painokoneista. Olin monotypia kurssilla kaivamassa sisäistä grafiikkataiteilijaa esiin.

Monotypia on nimensä mukaisesti kerran (mono) painettava, aina uniikki painotyö. Metallilevylle telataan grafiikkaväriä, jota sitten raaputetaan pois eri välineillä, peitetään, hinkataan ja maalataan kunnes saadaan aikaan kuva. Sitten levy vedostetaan grafiikkaprässissä, jolloin maalaus siirtyy peilikuvana paperille.


hih. telaus-alusta-paperista tuli modernia taidetta.

Siinä missä grafiikkalaatalla voit painaa useampia kuvia (tosin niistäkin jokainen periaattessa uniikki) monotypiassa työ voidaan vedostaa kunnolla vain kerran. Toisen kerran vedostettaessa saadaan enää haaleampi "kummitus" sukulainen ensimmäiselle kuvalle.



Oli mielenkiintosita kokeilla eri juttuja. Huomasin olevani liian piirros-ajattelija. Monotypiassa kannattaisi miettiä pintatekstuureja, suunnitella vähemmän ja abstrahoida enemmän. Lopputulokset eivät upeudellansa todellakaan vie tajua pois, mutta itse tekeminen oli tärkeämpää kuin teokset.
Nyt kun tekniikkaan on vähän päässyt tutustumaan, olisi mukava tehdä lisää. Osaisi paremmin miettiä aiheet. Siirtyä normaalista viiva-piirros tyylistä enemmän valööreistä rakentuviin kuviin. Tahtoo grafiikkaprässin kotiin.