Man on the moon

Väliaikainen kuvauspaikka löytyi seinäkuusta 

ja valkobalanssi jätettiin surutta lomailemaan.

Koko viikon olen jostain syytä nähnyt outoja, mutta hienoja uus-viktoriaanisia steampunk unia. En tiedä miksi. Doctor Who yliannostus?  Tieto siitä, että pitkäaikainen Sherlock Holmes odotus viimein päättyy, koska elokuva on ehtinyt levityskierroksessa tänne rannalle asti? (Wuhuu!)  

Ehkä ostamani vaaleanpunaiset (!) leikkoruusut levittävät asuntooni jotain omituista ikivanhaa britti-imperiumi-siitepölyä? (Se, että epäilen tätä viittaa jo itsessään vahvasti tuohon Dr Who-teoriaan...)

Small pink roses: Inner girly-girl made an appearance. 

(And gigled a lot. Tihihi.)

Oli syvä aikomus keskittyä viikonloppuna piirtelemään noita uni-mielenmaisemia talteen. Höyryzeppeliinejä ja kummallisia koneita. Silintereitä, suojalaseja ja turnyyrejä. Mutta eihän siitä mitään tullut. Meni hermo yksityiskohtien ja nyherryksen kanssa, enkä saanut mitään mielenkiintoista aikaiseksi. Joten vaihdoin kanavaa.

 "Miksi niihin elokuviin laitetaan sellaiset mustat palkit ylös ja alas? 

Miksei niitä näytetä kokonaan? Kauheeta huijausta. Mitä niillä oikein peitetään?"

Kaivoin akryylit pölyn alta ja päätin sotkea pitkästä aikaa maaleilla. Ja jos en mieti mitään etukäteen, kankaalle ilmestyy aina joku mies. (Minut on nähtävästi automatisoitu piirtelemään miespuoleisiä kuvia. Varmaan joku Y-kromosominpuutostila.) Epämääräiset siveltimenvedot ovat jo olemukseltaan scruffyja, joten ajatusmallia ei tarvinut miettiä kauaa. What can I say... (Tarkoitus ei ollut tehdä mitään muotokuvaa, mutta nenästä ehkä tunnistaa. ) Jatkan tekelettä mahdollisesti myöhemmin. Oli ihan tekovaiheessa ajatusta noiden palkkien kanssa, mutta sulattelen asiaa ennen seuravaa maalisessiota. Saipa sotkittua sormet.

You know you're old when they have discontinued your blood type.

 

Nail Fingerbitingly delicious

Päätin tasapainottaa yllättävän tehokkuus-torstain siivouspuuska&imurointia tekemällä vastavuoroisesti jotain sinänsä turhaa eli taiteilla. En ikinä piirtele naisia, joten ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoista vaihtelua. Paluuta lapsuusaikoihin, kun papereille tuli pääasiassa prinsessoja ja kissoja.

Kuten kuvastakin havaita saattaa, naisten tämän hetkiseen piirtelemättömyyteen on syynsä. Se on hankalaa... Huomaa vain miten kaikki opiskeluaikoina kerätyt piirtotaidot on käyttämättömyyden ja työkiireiden mukana kadonneet jonnekkin. Käsi ei enää tottele aivoja kuten ennen. Eikä silmät osaa nähdä linjoja ja mittasuhteita kuten pitäisi. Siihen ei auta kuin opetella uudestaan yhteistyökanavat kuntoon. 

Uusi (vihdoin taas oikean värinen) tukka kirvoitti töissä muutamia Lumikki kommentteja ja luin vasta Gaimanin rajun Snow, Glass and Apples novellin. Joten päätin siirtää mielikuvia paperille. (Meni aika deviantartiksi, mutta toisinaan synkistely-emoilukin on virkikstävää.)

Whitehole

Tällä kertaa joulukalenteriluukun-mielenkiintoinen-tekeminen päätyi olemaan hiukan oletettua laajempaa. Tuli iltayöstä vimma valloittaa asuntoa takaisin savun jäljiltä. Kaivoin yläkaapista huonakkalujen tuunailussa käytetyt maalit. Käytin hiukan geometriaa ja maalarinteippiä. Ja kaikelle mustalle ja kanttiselle tuli vastapaino seinälle.

Heti muuttaessa revin iljettävät 80-luvun epämääräisläiskätapetit pois. Alta löytyi ihanan industrialtunnelmainen käsittelelmätön betoniseinä kaikkine rakennusajan pikku virheineen. En millään hennonut peittää seinää enää uudella tapetilla, joten käsittelemättömät betoniseinät ovat saaneet olla pääosin rauhassa jo muutaman vuoden.

Nyt tuntui hyvältä tehdä jotain uutta asuntoon. Eikä tuoreen maalin hajukaan yhtään haitannut. Täällä ei enää haise käry kuin vastenmielisenä ja satunnaisena muistutuksena aiemmasta. Mutta vieläkin on itsellä sellainen olo että tänne tunkeutui asustelemaan joku kutsumaton vieras. (Eikä sellainen kuin jossain vanhoissa Gevaliamainoksissa.) Maalailu teki taas asunnosta oman.

Vaikka kyseessä oli hetken mielenjohde olen jo kauan miettinyt jonkinlaista seinämaalailua. Muoto tuli vain yllätyksenä. Mutta olen tyytyväinen. Käytin sekaisin matan ja kiiltävän maalipurkin jämiä ja jätin tahallaan betoniseinän kuultamaan osittain läpi. Lopputulos on kuun-omainen ja eri valoissa muuntuva.
Mukavaa minimalismia : )

UnknownFlowerPower?

Tämän päivän joulukalenterin mielenkiintoinen tekeminen on tarkoitettu lahjaksi. Näin ollen maalailun aihekin on hiukan erilainen... kukkia?

Yksi työkavereista täyttää perjantaina 60 vuotta joten huome aamuna meillä on kakkukahvit. Päätin tapani mukaan värkätä juhlinnan sankarille kortin. Halusin välttää ihan perinteistä kukkataulufiilistä, joten leikkelin paperia vähän muotoon. Itse kukan muoto lähti lumpeista, siirtyi jonnekkin tulppaanien tietämille ja päätyi jonnekkin omituiseen välimaastoon.  (Botanian opiskelua voisi harkita...)

Herra Fossiili on jäänyt seisoskelemaan pöydälle Halloweenista asti, joten hänen läsnäoloaan ei saa ottaa minkäänlaisena vanhuus-loukkauksena.

Over the top

Tällä kertaa käytämme konkreettisesti aikaamme eteisessä. Sekä sähköisesti että tosielämässä. Mutta lähdetään liikkeelle päiväkirjamaisesti aivan päivän alusta.

Viime viikon Vilnalaiset vei niin paljon työtunteja, että saatoin vain vapailla maanantain. Oh Joy. Ehdin viimein käydä kirjakaupassa täydentämässä True Blood varastoja ja Suomalainen lahjoitti minulle yhden pokkarin lisää kaupanpäälle ostopassin täytyttyä. Aivan niin kuin pitkään nukutussa maanantai-aamussa ei olisi ollut tarpeeksi ihanuutta yhdelle päivälle.

Valokuvaamosta hain aivan oikeasti filmistä kehitettyjä kuvia. Piti kokeilla onko vanhassa filmikamerassa vai kameraa lainanneessa ystävässä vikaa, kun hänen filminsä olivat jääneet kuvitta. (Ilmeni että inhimillinen osapuoli oli ollut viallinen, ei kamera. )

Ja sitten lähdin maalailemaan maalle.
Isovanhempien pikku sivueteisen ovi vaihdettiin ja oven yläpuolinen seinä meni uusiksi samalla. (kuvassa voitte havaita, että arvoisa viktoriaaninen herrasmies osoittaa sormellaan kyseistä kohtaa.)
Ongelmaksi nousi, ettei entistä seinäväriä tiennyt tarkasti kukaan ja uudestaan kamarin maalaaminen olisi ollut vähän ylimääräinen homma.

pohjamaalausta ja tyylikkäitä maalarinteippejä...

Niinpä mummuni pyysi, että maalaisin heille jotain uudelle seinälle. Ja tänään sattui olemaan sopiva päivä värkkäämiselle. Päätin jo aiemmin maalailla oven yläpuolelle muka-ikkunan. Harmaasta lokakuusta tympiintyneenä halusin kesämaisemaa, vaikka se ei ihan yleistä omalle maalausmaulleni olekaan. Muutenkin koko projekti oli melko lennosta tehty. Ei luonnoksia, ei värikokeiluja, ei järkeä?

 (Tummat kehykset oli sinänsä kivemman näköset, mutta halusin tehä vähä vanhanaikaiset kehykset)

No. Lopputulos oli aivan mukava, varsinkin kauempaa katsottuna. Ja pikkueteisestä vain kuljetaan läpi. Tai haetaan villasukkia. Joten kovin pitkäaikaista altistumista kirkasväreille ei kenellekään tule.