Safe as houses

Toisinaan on tarpeellista tehdä jotain aivan arkiasioista poikkeavaa, ettei ihan nukahda omaan elämäänsä.

Saven kanssa läträäminen on terapeuttista. Otat harmaan köntin mukavan tuntoista ainesta ja alat muovailla. Suunnittelu ja perfektionismi on pakko jättää vähemmälle. Lopputulos on aina jotain ihan muuta kuin mitä aloittaessa aikoi. Ja se on vain positiivista.

"Netistä tilatessa kannattaa aina tarkistaa lukeeko huonekalun todelliset mitat."

Vinttikamarissa on aamuteen-juonti parveke 

Kun en mieti, päädyn yleensä tekemään savitaloja. Niin tänäkin syksynä. Keramiikka juttujen saaminen valmiiksi poltettuina ja lasitettuina kestää kohtuullisia aikoja, joten kärsivällisyysprosentti kasvaa. Tämä talo on värkätty joskus lokakuussa ja nyt sain sen viimein kotiin.

Muotoiltu ja pinta raapusteltu talo, 

vielä pitäisi vähän kuivuneeseen saveen leikata kaikki kolot.

Löysin muutaman "making of" kuvan tekovaiheesta. Toisinaan savityöt on kuin piparkakkuja, paistamatta parempia. Tässäkin olisi lasitus voinut olla parempi, mutta hyväksykäämme se sellaisena kuin se on.  

Olisin muuten voinut ihan vannoa, että laitoin näitä savitalonrakkennus kuvia jo joskus aikaisemmin Eteiseen, mutta eipä täältä löytynyt. Hämmentävää... Varmaan iskenyt "mikä-se-nyt-olikaan-muistaakseni-alkaa-Dllä".

 

 

Savitalot tykkää lävistyksistä?  

Ikkunareijitykset tehty. Samoin pintakuvioinnit.

Myös omaa asumusta on virkistävää välillä muokkailla. Ylitäytetty kirjahyllyni kaipasi kaveria,  joten hankin lisää uskollista Lundiaa. Viime viikolla sain sen viimein kotiin (deja vué termi aiemmasta?) ja lopulta myös kasattua.

ENNEN:

Avunantoa: Kissat olivat päättäneet avata pahvilaatikot sillä aikaa kun olin töissä

(Asunnossa havaittava kaaos ei välttämättä ole pysyvää. Huomaa Lounge valaisimen korvike)

JÄLKEEN:

Kirjoille lisää tilaa = lisää kirjoja. Amazon here I come.

Pitää järjestellä myöhemmin opukset johonkin soveliaaseen järjestykseen. En vielä tiedä mikä sellainen olisi. Vertigon sarjakuvat ja pratchettit ja gaimanit omiinsa. Miten olisi pari hyllyä pelkkiä vampyyrikirjoja? Hmm... 

Don't get me wrong. En edes ole mikään järjestelyfani. En aakkosta omia sukkia, pussita muroja yksittäispakkauksiin tai mitään. Kirjat vain on eri asia. Niissä asuu liian monta läheistä hahmoa, että niitä voi vain kasata miten sattuu...

Sirpaleista onnea

Saviliskojen seurue jatkuu... Keramiikassa kierrätettiin lasinsiruja. Lasi sulaa lasitteen kanssa uunissa ja pinnasta tulee sileä mutta sisältä railoinen. Frakleerattu. Kaikista parhaalta se näyttää valossa. Joka lasisirpalekimallus tulee esille.

Tämä työ oli vasta kokeilu. Lasinsirujen käyttäminen vaatii vähän miettimistä savityön mallilta. Töistä pitää tehdä tarpeeksi syviä, että lasi ei sula reunoista yli. Seurauksena kun olisi lasista pilalle sulanut keramiikanpolttouuni...
Pitää nyt tekniikkaa kokeiltuaan miettiä tarkemmin mitä mielenkiintoista voisi tehdä. Erittäin ansioituneena astianhajottajana materiaalia on onneksi kerääntynyt kiitettävästi. En vieläkään saanut käytettyä kaikkia. Yksi edesmennyt harmaa teemalasi ainakin kaipaisi henkiin herättelyä. Harmi ettei kunnolla läpivärjättyä punaista lasia löydy oikein mistään. Eikä ihme, väri kun saadaan aikaiseksi osittain aidolla kullalla. Josta syystä mm. punainen aaltomaljakko maksaa aivan käsittämättömiä verrattuna muun värisiin versioihin.

Kuvien ottaminen oli vähän haasteellista, koska kamerasta tuli äärettömän kiehtovia outoja valoilmiöitä, joita kissat jahtasivat valtavilla loikilla. Ja välillä tulivat liiankin innokkaasti auttamaan kuvaamista.

Viimeinen lohikäärme uunista ulos

Savipiirissä kaikki värkkäsivät tässä keväällä pääsiäiskanoja ja pupuja ja muuta rairuohoon aseteltavaa herttaista. Itse mietin suklaamunia ja munivia olioita ja päädyin hiukan toisenlaiseen lopputulokseen. Kanoista ja kaneista viis, tässä pääsiäis-louhia.

Kovin paljoa ei eteiseen ole savitöitä esille eksynyt. Niiden syntykaari kun on niin kovin hidas. Nopeasti tuherrettuihin luonnoksiin verrattununa aivan etanainen suorastaan. Samana päivänä kun työn aloittaa, ei juurikaan ole kuvattavaksi asti mitään mielenkiintoista. Sitten katsotaan selviävätkö tekeleet raakapoltosta ehjinä. (Siinä savi poltetaan kestäväksi ja kovaksi.) Ja vielä viikko menee ainakin ennen kuin päästää kokeilemaan lasitteita. (Päällysvärjäys, jotka tekee savesta vedenpitävän ja toivottavasti mukavan näköisenkin)

Kokeilin näiden lohikäärmeiden kanssa ensimmäistä kertaa vahaa.
Ennen lasitteeseen kastamista vahalla maalataan saveen kuvioita, minä tein suomuja. Lasiteaine ei tartu vahakohtiin, joten niistä jää näkyviin saven oma väri.
Kun sitten lasite vielä uunissa valtavassa kuumuudessa sulaa ja paistuu hienoksi, tulee mukava kolmiulotteisuus efekti. Lasite on paksua, joten vahalla suojatuista kuvioista tulee uria.

Tyytyväinen olin vahakokeilujen tuloksiin. Pitää kokeilla myöhemmin johonkin vakavampaan/isompaan työhön : ) Olin vain aivan varma, että tein viisi liskoa, uunista ulos tuli vain neljä... Mystistä...

Meidän hankkima valkoinen mattalasite on aivan ihanaa. Kutsumme sitä terapialasitteeksi, koska a) lopputulos on aina hyvä, b) se peittää virheitäkin c) se on aivan ihanan tuntoista sormille, joten valmiiden esineiden sively on tosi terapeuttista.

Tässä yksi louhenkaisista lempi teelaatunsa kanssa poseeraamassa. Voin suositella maisteltavaksi myös vähemmän suomuisille teenjuojille. Raikasta valkoista teetä, joka haisee pussia avattaessa sopivasti leikatulta kesänurmikolta.

P.S. Hyvä Nordkvistin teekomppania. Mikäli olette kiinnostunut sponsorointisopimuksesta, ottakaa toki yhteyttä.