Järjestin toissa viikolla sunnuntairuokailun isovanhemmille ja omille, kun mummu vanheni, eikä kuitenkaan halunnut isoja juhlia. Oli kuitenkin mukava vähän viettää. Kolme neljäsosaa sadasta vuodesta on saavutus. (ja pieni matemaattinen pähkinä).
Ostin tilaisuutta juhlistamaan kimpun tulppaaneja ja déjà vu iski kun vieraat toivat mukanansa toisen mokoman. Tuli ihan sisustuslehtiolo kun oli melkein joka huoneessa leikkokukkia. (Kuten tästä voitte päätellä, asuntoni ei ole huonemäärällä pilattu).
Annoin tulppaanien olla maljakoissaan vaikka niistä aika jätti. Edesmenneet kukat kun olivat visuaalisesti kovin kiinnostavan näköisiä. Nyt on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin. Keräilen vain ensin muutamia yksityiskohtia kameralla talteen.
Edesmenneistä muistin "kukkateemaan" sopivan, kalenterin väliin päätyneen Pieni kuolema (sarja?)kuvan. (kun niitä on vain yksi, herää epäilys sarja sanan sopivuudesta...) Olen aika toivoton kukkien kanssa, joten tunnen kohtalontoveruutta... Minusta Aarni Korpelan luurangot ovat mukavan inhimillisiä. Sielukkaita. Sieppasin niitä aina talteen työpaikan vanhoista HS:n Nyt-liitteistä.
En haluaisi loukata älykästä lukijaa alleviivaamalla itsestäänselvyyksiä. Mikäli taidehistorian tuntemuksessa ei ole Hugo Simbergin kokoista aukkoa, kuvasta tunnistaa kyllä tribuutin ihanaiselle Kuoleman puutarhalle... Duh. juuri siksihän kuva on hauska! Simberg oli inhimillisten luurankojen kruunaamaton mestari. *sigh*
Mestareista saa vielä sillan onnittella myös muualle jo siirtynyttä herra Edgar Allan Poelle. 200v syntymäpäivä tänään. Ei milloinkaan! - unohdeta siis. Tosin hän ei tykännyt (otto)isänsä nimestä, eikä käyttänyt sitä itse mielellään, joten herra Edgar Poe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti