Kovin vähälle jäänyt tämä eteisessä oleminen... On töissä pakko nyhertää koneen ääressä niin paljon, että alkaa vapaa-aikoina kaipailla muuta tekemistä. Omituista. Onkohan sisäinen pikku nörtti kadonnu?
Ei nähtävästi, kuten alla oleva todistaa...
Ihana ystävä pääkaupunkiseudulta lähetti talven ratoksi Ratchet & Clank:in kolmannen seikkailun. Oma levy aikanansa kun päätti lopettaa puolessa välissä peliä kokonaan yhteistoiminnan. Pääsee viimein pelaamaan koko touhun alusta loppuun.
Ratchet ja Clank on niin mukavia pelata, että aivot aivan hyrisee tyytyväisenä. Parasta on ehkä asevalikoima.
Oma suosikki on Suck cannon. On jotenkin äärettömän tyydyttävää imuroida pikku hirviöitä koko imukanuuna täyteen ja sitten mäsäytellä niillä isompia urvakkeita lyttyyn. Niiden ilmeen ehtii just nähdä, ennen kuin ne mäiskähtää tähdättyyn paikkaan.
Tietysti muitakin kivoja on. Ensimmäisistä peleistä on jäänyt kaipaamaan Sheep-a-natoria, joka muutti pikku örväkkeet lampaiksi. Lisäversiona aseen sai vielä muutettua Black-sheep-a-natoriksi. Priceless. Ja Agents of Doom mini-tuhous-robotit on niin sulosia. Aww... Äriseviä pallopäitä.
Yritin vähän tässä samalla miettiä millaisen aseen itse kehitelisi R&C:lle. Jonkinlainen liima/hyytelötykki voisi olla mukava. Sillä ampuessa vastustaja jäisi hyytelön sisään hytisemään, liimaantuisi pitkin seiniä ja toisiinsa. Eli näin. Olen eteisen ja piirtelyiden sijasta miettinyt mielikuvitus aseita mielikuvitus hahmoille. Siistiä. Nörtti mikä nörtti.
Aavistuksen Clakihtava robottiolio sai alkunsa pitemmän kokousrupeaman aikoina. On aina helpompaa kuunnella, kun on jotain tuherreltavaa.
Hyvä synttäriä Hyeenalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti