Tajusinpa tässä, että oon yksinkertasesti huono bloggaaja. (Fakta, jonka te Eteisessä käyneet olette huomanneet varmaan jo aikaa sitten... )
En saa vain aivoja vieläkään kierautetua tämän toiminnan ympärille.
Kirjoittaminen on itselle mielen tyhjennystä ja hankalien asioiden puimista. Jos kirjoittaa asiat paperille, ne tajuaa paremmin.
Kun riipustelen luonnoslehtiön nurkkaan tai päiväkirjaan, tulee purettua aiheita varsin henkilökohtaisella tasolla. Eikä niitä halua julkistaa koko maailmalle. Saati sitten lukea.
(Tämän mielikuvittelijan arkiongelmat tuskin kiinnostavat ketään, jonka elämässä on parempaa tekemistä kuin maalin kuivumisen tuijottelu...)
Toinen ongelma on tietysti kuvitus. Kontrollifriikki ei osaa jättää asioita editoimatta. Jokainen heikompi luonnos, jonka päästän haavistani läpi tänne Eteiseen, häiritsee jälkikäteen mielenpohjilla. ”Tuoki typerä piti tänne tunkea”. (Hyvänä esimerkkinä ärsyttää mm. viime bloggauksen robotti, joka on ihan tökerö, kokouksessa tuherrettu olio.)
(Ongelmaahan ei tietenkään olisi, jos kaikki työt olisi tehty ajan kanssa ja hyvällä maulla. Mutta ei... Työn ohessa ei kykene perfektionistisiin saavutuksiin.)
Joten suunnittelen päässäni hienoja kuvia, joita en sitten ehdi saada tänne. Tai ne eivät ole tarpeeksi hyviä. Damn. Ja koko Eteisen idea oli saada jotain omaa aikaiseksi. Harjoitella kynnyksen madaltamista ja töiden julkaisua. (Pyrkiä olemaan vähemmän neuroottinen...?)
Tehdäkseni kirjallisen déjà vuen: kirjoittaessa asiat selkeytyvät. Kuten nytkin. Täten teemmekin seuraavanlaisen huomion. Pitää löytää tasapaino. Yritän saada tästedes aivopuoliskoni yhteisymmärrykseen edes kerran viikossa jonkinlaiseen Eteistoimintaan. Sen enempää ei tarvitse saada aikaiseksi. Siten voin jakaa kallisarvoista vapaa-aikaani myös sosiaaliseen kanssakäymiseen (mielikuvitushahmojen kanssa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti