Kaappeihin ja laatikoihin on aikojen kuluessa pesiytynyt laaja ja monimuotoinen yhdyskunta mustia kehyksiä. Ne eivät ole löytäneet mitään pysyvämpää paikkaa. Odottaneet elämänsä tarkoitusta laatikkojen pohjalla tai parhaimmillaankin vain vaeltaneet muiden tieltä huoneesta toiseen.
Keväisin näkee jatkuvasti unia muuttamisesta ja uusista taloista ja asunnoista jotka kuuluvat itselle. Siitä intoutuen haluaa muuttaa jossain määrin myös omaa reaalimaailman asumusta. Tällä kertaa vimma purkautui eteisseinän naputteluna. Naapureille pahoittelut.
Tein lattialla tarkat asetelmat taulujen paikoista ja seinälle ruudutukset maalarinteipeillä että kyseiset tarkat asetelmat siirtyisivät sinnekin. Tosin jossain vaiheessa iltaa päästin sisäisen anarkistini irti. Inhoan aivan erityisen viivottimella* tehtyjä ripustuksia.Karvaiset avustajat olivat taas tehokkaina mukana toiminnassa... Huomaa vaaleanpunainen vasara. Ironialla höystettynä sain pari joulua sitten lahjaksi kokonaisen sarjan vaaleanpunaisia työkaluja. Vaaleanpunaisessa työkalusalkussa. Tunnetusti kaikki pastellivärit ovat minulle aivan erityisen rakkaita (tätäkin on höystetty, tällä kertaa sarkasmilla). Väristä on ollut kyllä hyötyä. Joka esine löytyy varmasti muuten pinkittömästä asunnosta varmasti.
Suurin osa kehyksistä on vielä täyttämättä. Siinäpä projektia kevään ratoksi. Yhteen kyhäilin aiemmasta epä-scrapbookkaus-päivän jäännöksistä huoneen. Nuo valmiskuvat on kyllä kamalia. Ehkä koomisin on yhteen pikkukehykseen lätkäisty Enjoy Your Life
(*tekstinkäsittelyohjelma saa aivan rauhassa valittaa että viivottimeen kuuluu yksi i lisää. Se ei ole mikään viivoitin. Piste.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti