maanantai 23. maaliskuuta 2009

When come back bring pie!

Ajattelin tehdä jotain erilaista eteiseen... ruokaa itse asiassa. Jonkin arkisen asian kuvaaminen pala palalta tuntui mielenkiintoiselta. Neuvoja seuraamalla pitäisi seurauksena olla samantapainen omenapiirakka, joskin omatkin tuntuu joka kerta olevan hiukan erilaisia.

Nyt kun ihanainen Pushing Dasies jäi tauolle, joten täytyy itse täyttää piirakkakiintiönsä. Ryhtyä Piemakeriksi : ) Tosin en ole läheskään yhtä taitava/kykeneväinen herättelemään hedelmiä tuoreiksi/mukavan näköinen/hyvä-puhumaan-nopeasti-mutta-hienoin-sanoin...

Lähdetään liikkeelle omenoista. Ihania, kirpeitä, vihreitä. Vähän kärsineetkin yksilöt käy hyvin.
Kuoritaan mietiskellen niin että koko omenankuoresta tulee yksi hieno piiiitkä spiraali. Pienistä saavutuksista kannattaa nauttia.



Sitten omenat voi suikaloida tai kuutioida tai silputa. Heittää paistinpannulle pieneen loraukseen hunajaa ja antaa vähän pehmetä vähällä lämmöllä.
Taikina on yksinkertainen. Jauhoja. Jotain rouheampaa, kuten vanhanaikaisia isoja kaurahiutaleita. Pikkusen sokeria jos haluaa. Kuiviin aineksiin sekoitetaan sulaa voita tai pullomargariinia ja sopivasti vettä, että koko seoksesta tulee taikinaista. Arkialkemiaa.



Taikinan voi painella pikku palasina vuokaan kunnes koko pohja ja reunat on peitetty ohuella kerroksella. Ei tarvi niin paljon kaulita. Paistinpannulla pehmennetyt omenat kipataan taikina-asumukseensa. Jos haluaa, omenoihin voi sekoittaa vähän maitorahkaa tai tuorejuustoa. Ja ripotella vähän kaurahiutaleita sekaan, että osa mehusta imeytyy niihin.



Suurin piirtein puolet taikinasta pitäisi jäädä yli pohjaa ja seiniä rakentaessa, siitä tehdään piirakalle katto. Se kannattaa kaulita sileäksi ja sitten siirtää kaulimeen kierrettynä piirakan päälle. Katon reunat voi painella haarukalla tiukoiksi. Visualisti voi tehdä mukavaa kuviota, jos painaa haarukan viivastot vaikka ristikoiksi.



Kaikkinensa taikinakuorrutetut omenapalaset pääsevät uuniin, kunnes kuori on rapea ja kullan ruskehtava. Ja sisus ihanan pehmeää. Tätä voi testata pistelemällä taikinaa tikulla. Kypsä piirakka vähän kaikuu ja kumisee kun sen rapeaa kuorta kopsuttaa sormella.




Melko kirpeän omenapiirakan kanssa kannattaa nautiskella vaikka perusjätskiä tai vaniljakastiketta. Syömiseen en anna tarkempia ohjeita.

Tässä vielä ainekset/ohjeet tiivistettynä:
  • Taikina: n. 4 dl vehnajauhoja, vajaa desi kaurahiutaleita 2 rkl sokeria, n. 150g voi/margariini tms, n. ½ dl kylmää vettä (lisätään hiljalleen kunnes taikina sopivaa)
  • Sisus: n. 1 kg happamia omenia, sitruunamehua, sokeria jos haluaa, vehnäjauhoja/kaurahiutaleita kuivikkeeksi, vaniljasokeria, kanelia jos innostaa.
  • Paistu: Uunin alin taso n. 35 min. 200 ˚C
Siinä. Mmmmm! Pie.

Käytiin opiskelijoiden kanssa läpi draaman kaarta ja istutuksia ja muuta elokuvan dramaturgia juttua. Joten tässä juonellisesti erittäin syvällinen ja mullistava animaatiokokemus tämän kerran teemasta... Weebl ja Bob on ihan käsittämättömiä.

Ei kommentteja: