Man on the moon

Väliaikainen kuvauspaikka löytyi seinäkuusta 

ja valkobalanssi jätettiin surutta lomailemaan.

Koko viikon olen jostain syytä nähnyt outoja, mutta hienoja uus-viktoriaanisia steampunk unia. En tiedä miksi. Doctor Who yliannostus?  Tieto siitä, että pitkäaikainen Sherlock Holmes odotus viimein päättyy, koska elokuva on ehtinyt levityskierroksessa tänne rannalle asti? (Wuhuu!)  

Ehkä ostamani vaaleanpunaiset (!) leikkoruusut levittävät asuntooni jotain omituista ikivanhaa britti-imperiumi-siitepölyä? (Se, että epäilen tätä viittaa jo itsessään vahvasti tuohon Dr Who-teoriaan...)

Small pink roses: Inner girly-girl made an appearance. 

(And gigled a lot. Tihihi.)

Oli syvä aikomus keskittyä viikonloppuna piirtelemään noita uni-mielenmaisemia talteen. Höyryzeppeliinejä ja kummallisia koneita. Silintereitä, suojalaseja ja turnyyrejä. Mutta eihän siitä mitään tullut. Meni hermo yksityiskohtien ja nyherryksen kanssa, enkä saanut mitään mielenkiintoista aikaiseksi. Joten vaihdoin kanavaa.

 "Miksi niihin elokuviin laitetaan sellaiset mustat palkit ylös ja alas? 

Miksei niitä näytetä kokonaan? Kauheeta huijausta. Mitä niillä oikein peitetään?"

Kaivoin akryylit pölyn alta ja päätin sotkea pitkästä aikaa maaleilla. Ja jos en mieti mitään etukäteen, kankaalle ilmestyy aina joku mies. (Minut on nähtävästi automatisoitu piirtelemään miespuoleisiä kuvia. Varmaan joku Y-kromosominpuutostila.) Epämääräiset siveltimenvedot ovat jo olemukseltaan scruffyja, joten ajatusmallia ei tarvinut miettiä kauaa. What can I say... (Tarkoitus ei ollut tehdä mitään muotokuvaa, mutta nenästä ehkä tunnistaa. ) Jatkan tekelettä mahdollisesti myöhemmin. Oli ihan tekovaiheessa ajatusta noiden palkkien kanssa, mutta sulattelen asiaa ennen seuravaa maalisessiota. Saipa sotkittua sormet.