sunnuntai 21. helmikuuta 2010

I Love Life, But Life Just Wants to Be Friends

This time less funny, more neurotic...
Toisinaan vain tuntee olevansa visuaalisesti epämiellyttävä. Tukka on aivan kamala, vaikka sen laittaisi miten eikä kaapissa ole yhtään julkisesti-liikkumis-kelpoista vaatetta. Asiaa ei yhtään auta pakkanen, koska joutuu pakkautumaan maatuskatyylillä viiteenkymmeneen vaatekerrokseen ja päätyy näyttämään jokseenkin michelin-ukolta. 

En ole mikään ruusu.  Ihmiset ei käänny katsomaan ja henkäile ihastuksesta, kun kuljen kadulla. Kukaan ei myöskään sytyttele soihtuja, kaiva heinähankoja ladosta ja keräänny vihaisena häätöjoukkona polttamaan mun kerrostaloa. Joten taidan olla kuitenkin voiton puolella ; ) Alan olla jo tottunut siihen miltä näytän ja kuka olen.  Ja väitän että kaikilla on omat "rumuus" päivänsä. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä oman ulkonäön, vaan oman mielellisen olotilan kanssa.

Ehkä ulkonäkömietinnät nousi viikonlopun elokuvakatsomisista.

District 9 esittelee scifin avulla miten julmia ja ennakkoluuloisia me ihmiset pahimmillaan ollaan. Katkarapuja muistuttavat alienit "prawns":it tungetaan viheliäiseen slummileiriin ja niitä kohdellaan huonommin kuin eläimiä. Alienin munat, niiden "vauvat"  löydettäessä vain surutta poltetaan. Paikalliset vain naureskelee, että sielläpä poksahtelevat kuin popkornit. Koska alienit näyttää iljettäviltä, epämiellyttävän koomisilta, kenelläkään ei ole mitään halua suojella niitä.

Kukaan ei grillaisi Spockia. Ja se on yhtälailla eri planeetalta.

Surrogates pysyy pelkästään ihmisissä, mutta esittelee miten pitkälle meidän kauneudenhalu oikeasti voisi viedä. Surrogatet on humanoidi-robotteja. Aidot ihmiset pysyy kotona ja täydellisen kauniit robotti-korvikeminät käy ulkomaailmassa. Ja tietsti mitä rikkaampi, sitä paremman näköisen voit ostaa. Niiden kautta koetaan koko elämä. Oikeat "rumat" ihmiset on piilossa teknologian takana.


Sinänsä huvittavaa. Yhden illan aikana televisiosta tulee niin ristiriitaista ulkonäkö-kommentointia, ettei ihme jos ollaan sekaisin. Tulee "olet ihana juuri sellaisena kuin olet" ohjelmia, joissa ihmisiä yritetään saada tajuamaan omat hyvät puolensa. Keskitytään sisäiseen kauneuteen ja positiiviseen elämänasenteeseen. Seuraavalla kanavalla on pieniin muutoksiin perustuvia "hei jos laitat tukan näin ja vaatteet näin olet ihana" make-over ohjelmia. Kuinka paljon parempaa elämä nyt onkaan kun suunittelija on käynyt vaatekaapin läpi ja käytät viimein värikkäitä vaatteita. Ja taas kun kääntää kanavaa, joku asiantuntija haukkuu syömätavat/tyylin/asunnon lyttyyn ja pistää uhrinsa muuttamaan kaiken. "Vielä sinusta joskus tulee ihana, kun vain muutut kokonaan". Törmää mallihakuohjelmaan, jossa 34 kokoiset on liian lihavia. Tai "ilmainen kauneusleikkaus josta olet aina haaveillut" jenkki-ihanuuksiin. 

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muah, olen etätöissä tuon kipeän koiran takia ja katson samalla sujuvasti daytime tv:tä...Todellakin, olet ihana omine makkaroinesi joten vaatteet pois vaan ja toisella kanavalla kirjaimellisesti höylätään 10 vuotta pois ihosta, auts...
Mutta hei, Spock on maailman kaunein olento joten sen vertaaminen prawneihin on törkeää ;O) ehkä mäkin oon sitten pinnallinen, näissä asioissa ;OP

Mielikuvittelija kirjoitti...

Niin. Syyllisyys painaa moisesta pyhäinhäväistyksestä ;)

Me kaikki ollaan "pinnallisia". Ihmiset kaipaa ja rakastaa kauneutta, eikä sille voi mitään. Ja se on periaatteessa hyvä asia. Miksi muuten meillä ois taidetta tai luontopolkuja. Kunhan asiaa ei vie aivan epäinhimillisille tasoille ie. ihon höyläykseen ja halvaannuttaviin rypyttömyys-myrkkyihin.

Ei munkaan koneelta löydy yhtään prawnin kuvaa, mutta suippokorvaisia henkilökuvia saattaa muutama kansioissa lurvia... Mikä oli myös törkeän vertailutoimintani perustana. Jos prawnit oisi näyttäneet Spockilta, kaikki olisi ostaneet keittiönkaappinsa täyteen kissanruokapurkkeja ja adoptoineet yhden. Ei mitään ongelmaa :) Lähettäkää tänne vain.

Ja koira-raasulle rapsutuksia.

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Tuollaisia päiviä sitä aina tulee itsekullekin. Minä tunnen itseni aina paljon kivemmaksi, kun en katso peiliin - sitten se totuus iskee päin naamaa kun sattuu ihan vahingossa siihen stanaan vilkaisemaan. Mutta oikeasti, kauneus oikeasti on ihmisessä sisällä. Ja jos tulee itsensä kanssa toimeen, niin se on kuiteskin tärkeintä.

Ois kyllä aika kamalaa jos Spockeja alettaisiin grillaamaan samalla tavalla... huh! District 9 oli kyllä muuten todella hyvä leffa.

Anonyymi kirjoitti...

Noniin, nyt sitten pääni on täynnä Spockin adoptio-haaveita...Kehitän jo päässäni suuria suunnitelmia erilaisista yhtälöistä millä mokoma saadaan houkuteltua kotiini...hmph..

Unknown kirjoitti...

Hhhmmm.. eräänä kauniina päivänä Pariisissa eräs henkilö ei kuvannut ympärillään olevia maailmankuuluja taideteoksia, jotka keräävät ihmisiä huokailemaan eteensä vuosisatoja toistensa jälkeen. Sen sijaan hän kuvasi... hhhmmm, kenetköhän? :)