Päätin tasapainottaa yllättävän tehokkuus-torstain siivouspuuska&imurointia tekemällä vastavuoroisesti jotain sinänsä turhaa eli taiteilla. En ikinä piirtele naisia, joten ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoista vaihtelua. Paluuta lapsuusaikoihin, kun papereille tuli pääasiassa prinsessoja ja kissoja.
Kuten kuvastakin havaita saattaa, naisten tämän hetkiseen piirtelemättömyyteen on syynsä. Se on hankalaa... Huomaa vain miten kaikki opiskeluaikoina kerätyt piirtotaidot on käyttämättömyyden ja työkiireiden mukana kadonneet jonnekkin. Käsi ei enää tottele aivoja kuten ennen. Eikä silmät osaa nähdä linjoja ja mittasuhteita kuten pitäisi. Siihen ei auta kuin opetella uudestaan yhteistyökanavat kuntoon.
Uusi (vihdoin taas oikean värinen) tukka kirvoitti töissä muutamia Lumikki kommentteja ja luin vasta Gaimanin rajun Snow, Glass and Apples novellin. Joten päätin siirtää mielikuvia paperille. (Meni aika deviantartiksi, mutta toisinaan synkistely-emoilukin on virkikstävää.)
2 kommenttia:
Paperinukkeja. Minkälaiset silmät, suu ja nenä? Entäs hiukset? Päästiinkä ikinä oikiasti leikkimään, vai menikä meillä aina aika tuohon paperinukkejen tekemisee? Mutta ehkä se oli just se kiva juttu siinä, ja niiden vaatteiden tekeminen.
Ihmisenä joka ei osaa piirtää kahta viivaa ristiin olen tässä katkerana näitä "raapustuksiasi" katsellut..Kuka sitä duunilla mitään tekee, taiteilu on paljon hienompaa ;O)
Lähetä kommentti