Täällä ruraalialueella on pakko käyttää paikasta toiseen liikkumiseen yksityisiä liikennevälineitä koska yleisiä menee ehkä kerran viikossa. Eikä välttämättä silloinkaan sinnepäin mihin itse olisit menossa. (Suurissa kaupungeissa olevilla on niin helppoa...) Näin talvella auton omistaminen on vain erityisen haastavaa.
On lumikinoksia, joista täytyy autoa kaivaa esille. Ja ikkunoita joita rapata jäästä tai vielä vankemmasta jäästä. On kamalia pakkasia jolloin auto-raukka ei inahdakkaan hereille tai käynnistyy niin tuskaisesti kirskuen, että ihan tulee syyllinen olo kun sitä rääkkää. Ja on liukkaita teitä, lunta pölistäviä rekka-autoja ja typeriä autoilijoita.
Täytyy tähän kuitenkin lisätä, että olen syvästi kiintynyt omaan autooni ja se on erittäin hyvä liikenneväline. Varma ja selkeä ja siinä on ihailtavia erityispiirteitä, kuten tehokkaat istuimenlämmittimet ja mukavan harmaat penkit. Ja se sattuu aina kulkemaan minun aikatauluihini sopivasti.
Loppuun random-ajatuksena hiukan positivismia ja otsikon nollausta...
Massiivisista lumimassojen siirtämisistä huolimatta on ollut hieno viikko. Huomaan vain purkavani aina juuri kaikki ärsyttävät asiat sarjakuviksi, en niitä lukuisia onnellisuusprosenttia nostavia juttuja...
2 kommenttia:
Hehe, hauska sarjis :) Sympatiaa täältä kaikille niille, jotka joutuvat lumen kanssa taistelemaan. Itse kuulun niin onnellisiin, jolla auto on lämpimässä autohallissa ja silläkään ei tarvitse joka päivä edes ajella, vaan työpaikka on kävelymatkan päässä... :) (noin niinkuin vääntääkseni veistä haavassa ;-)
Joo... Valtavasti lohduttaa... Grrr...(?kateellista murinaa) Mutta elämässä pitää olla unelmia. Vaikka sitten tuo autotalli. ;)
Taloyhtiöllä on kolmessa paikassa lämmitystolppia ja autoni sattuu tällä hetkellä asustelemaan yksinään pihan perällä. Siitä on tullut sopiva paikka kerätä lumikinos-mini-mount-everest. Johon sitten ainokaisen autopaikan omistajana joudun toisinaan porautumaan lapiolla aseistautuneena. Pääsee möhkimään lumessa oikein kunnolla :)
Lähetä kommentti