savustettu Eteinen
On aika dramaattista kesken arkisten asioiden haistaa savua ja huomata ikkunasta, että alhaalla kerrostalon piha on täynnä paloautoja. Kurkata että rappukäytävässä savulonkerot kiemurtee portaiden välistä (testasin kyllä onko ovi kuuma ennen avaamista).Kun palomies käy sanomassa, että alakerrassa palaa, pitäkää ovet kiinni.
Mun lauantai-illan suunnitelmat vähän muuttui, kun mun alla oleva asunto alkoi palaa. Kuulin myöhemmin että kynttilä oli kuulemma kaatunut nojatuoliin joka oli roihahtanut tuleen sytyttäen kaikken muun ympäriltä. Asukkaalla ei ollut toimivaa palovaroitinta, hän oli taintunut lattialle. Onneksi seinänaapuri oli alkanut huomata kuumuuden ja ulko-oven alta karkaavan savun ja soittanut palokunnan. Mutta mitään äänihälytystä ei saatu. (Itsekin huomasin vain lievän savun hajun ja ihmettelin oliko joku lampuista palanut tai joku sähkölaite alkanut kuumeta asunnossa. Vainoharkaisena kävin kaikki läpi, mutta en saanut savun aiheuttajaa selville.) Palomiehet oli ihan viime hetkillä saanu asukkaan ulos tulipalosta.
Ylimmässä kerroksessa asuvana on tietysti aika klaustrofobista tietää, että alapuolella palaa, eikä voi itse lähteä minnekkään. Vain olla nököttää ovien takana lattialla ja miettiä mitä ottaa mukaan jos yhtäkkiä pitää lähtiä. Millä saisis kannettua kissat kätevimmin ulos kun kantolaatikko on muualla.
Tyhmänä kävin parvekkeelta katsomassa mitä tapahtui. Halusin olla näkyvissä ja nähdä itse. Näin kun tulipalo-asunnon asukas hoippui ambulanssiin. Vähän rauhoitti se, ettei kukaan juossut tai ulvottanut pilvejä ja palomiehet käytti hissiä. (Sehän on ensimmäisiä sääntöjä tulipalossa. Ei hissiin, sinne voi jäädä jumiin.) Kaasunaamari-palomies kävi käskemässä minut parvekkeelta pois, koska ne päästi alakerran asunnon parvekkeelta kaikki savut ulos, oisin ollu just yläpuolella hengittämässä niitä. Siinä vaiheessa portaikko oli jo aivan musta savusta. Miehestä näki väin lähimmät osat, muut nielastu savuseinän sisään.
Keräsin kissat ja macin, kameran ja keitin keittiössä teetä. Piti tehä jotain, että pysty vain rauhallisena odotella. Inhoan avuttomana oloa. (Oon niin tottunu siihen, että huolehdin itsestäni, ei millään osaa jättäytyä jotenki toisten hoidettavaksi. Vaikka tulipalossa en juuri mitään osaisi tehdä, olo ei muutu siitä mihinkään.)
Ihan turhaa lattialla istumista ja typeriä pikkuasiamietintöjä. Soitin ja peruin elokuviin menot, koska en voinut lähtiä asunnosta mihinkään. New Moon suunnitelmat jäi toteutumatta jo toisena iltana. Mietin pitäiskö soittaa leffavuokraamoon, että palautan eilisen elokuvan myöhässä, mutta ne ei varmaan ois uskonu "alakerrassani on tulipalo" - selvitystä.
Koko asunto oli täynä savunlonkia ja oli inhottava hengittää paitsi tuuletusikkunoiden lähellä tai lattialla. Jossain vaiheessa ovikello soi taas ja palomies kävi sanomassa, että palo on sammutettu. Kysy onko asunnossa kaikki ok. Käski vieläki pitää ovet kiinni kun ne tuulettaa portaikkoa. Siinä vaiheessa siirryin pelaan lattialle Assassin's Creediä koska alkoi käsiä täristää. Olin koko ajan ihan tyyni, mutta jälkeenpäin alkoi huteruus. Pelaaminen sai aivot keskittyyn johonkin yksinkertaiseen.
Muutaman suoritetun tehtävän jälkeen kävin katsomassa, että paloautot oli lähteneet. Laitoin kaikki ikkunat sepposelälleen ja yritin saada loputkin savut pois. Lähdin palauttamaan elokuvat ja ruokkimaan matkoilla olevan ystävän kissoja. Portaikossa törmäsin naapuriin, joka tiesi enemmän yksityiskohtia. 4. kerroksen asunto oli palanut ihan kunnolla käyttökelvottomaksi. Täysi remonti tehtävä, ennen kuin siellä voi asua. Tuli oli poltanut sähköjohdot, joten se oli myös sähkötön alue. Musta laatikko meidän talon keskellä. Parvekkeella ja ikkunoissa savun jättämiä varjoja.
Ulkona huomasi miten helppo oli hengittää. (Vieläkin tunnen kehuhkojen sisä-ääriviivat täsmällisesti. Parin vuoden tupakoinnit yhdessä illassa, kätevää.) Kotiin palatessa huomasi ensimmäisenä savun. Varsinkin neloskerroksen käytävämatot oli ihan noessa, samoin koko hissi. Palaneen asunnon ovessa vieläkin nätti metallisydän koristeena. Kummallista miten arkiset ja oudot asiat sopii yhtä aikaa samaan paikkaan.
Oma koti on savun valloittama. Se on imeytyny kaikkeen. Inhottava keinoaineiden palamiskäry. Yritin tuulettaa. Leivoin omenapiirakan, että haistaisin jotain ihan muuta ja koska se on normaalia kodikasta tekemistä. Lojuin kylvyssä tunnin ja hinkkasin nokea pois ihosta. Silti pyyhe oli ihan harmaa. Ja niistin musta koko illan. Kissan tassuista jää mustia jälkiä jos ne kastuu. Varmaan täällä on nokeakin joka paikassa, mutta en enää nää sitä.
Vaatehuoneessa on tuuletushormit suoraan alakertaan. Voitte kuvitella että kaikki mun vaatteet ja muut on ihanasti savustettuja. Oli aivan turhaa vaihtaa sängystä lakanat, koska "puhtaat" kaapista haisi vielä enemmän savulle kuin sängyssä valmiiksi olleet.
Nyt vain väsyttää. Huomaa että ruumis on jännityksenjälkeistilassa ja ihan uuvuksissa. Aivotki vois olla niin ettei tarvis ajatella kaikkea hankalaa just nyt.
Ärsyttää miettiä että hei, tänään ois voinu olla aika tavata yks Terry Pratchettin parhaista hahmoista (sillä on viikate, tiedoksi teille, jotka ette Pratchettiä ole lukeneet.). Ja viimisin elokuva jota oisin kahtonu ois joku idiootti Cat in the Hat (tosin se "what sireEEEEEEEEN!" kohta naurattaa aina).Aion niin Carpe Diem huomena. Katsoa viimisen Heroes jakson jota olen säästellyt. Alottaa Oblivionissa ihan sen virallisen juonen pelaamisen. Ja lukea Ananzi Boysin vaikkei uutta Gaimania olekaan odottamassa. Ja kaikkea muuta syvällisempää, mihin mun aivot ei nyt kykene.
Ja pesen ehkä muutaman satatuhatta koneellista pyykkiä. Huoh...
Haluan olla savuton!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti