Tarinamurhaajat!

Kuten eteistä lukiessa voi ehkä havaita, olen melko... no... fanaattinen mitä tulee tarinoihin, oli kyse sitten kirjasta, elokuvasta tai vaikka pelistä. Rakastan tarinoita. Ja käytän aivan liian ison aivokapasiteettimäärän niiden miettimiseen, let me tell you

Olen tarinoidenrakastaja. Jos haluaa hyvää palautetta, kannattaa näyttää elokuvansa minulle. Annan anteeksi pienemmät virheet ja huonot näyttelijät, jos tarina vain on hyvä. Hyvästä tarinasta voi nauttia vaikka sen ulkoasu olisi kuinka surkea tahansa. Tietysti inhoan jos joku asia tarinassa haraa vastaan. Hahmot toimivat oman luonteensa vastaisesti. Juoni ei ole uskollinen tarinan maailmalle. On epäloogisuuksia. Mutta ne ovat pikku yksityiskohtia, jotka voi jättää huomiotta, jos oikeasti tykkää kaiken alla olevasta tarinasta.

Kaikki eivät ole tarinoille yhtä ystävällisiä. Tarinat ovat täysin voimattomia ja turvattomia kun ne päästetään maailmalle. Julmat ja kyyniset kriitikkosadistit iskevät niihin kyntensä ja yrittävät löytää sen kipeimmän kohdan johon iskeä.

Mutta kaikista pahimpia väärinkäyttäjiä ovat tavalliset ihmiset. Ne jotka katsovat elokuvista "tylsät" kohdat pikakelauksella. (Tiedät kyllä kuka, senkin pahis!: )

Hienovaraisemmat lukijat voivat tässä vaiheessa vaihtaa nettiosoitetta, sillä aihetta jatkaakseni kerron järkyttävän tositarinan. Kirjakaupassa käydessä kaksi tyttöä osti innoissaan viimeisimmän Twilight kirjoista, Aamunkoin. Sinänstä tämä ostoteko oli mitä ymmärrettävin, kuka nyt ei olisi innostunut hyvän kirjasarjan viimeisestä osasta. (Itse olen lukenut kirjan alkuperäiskielellä jo viime talvena, joten olen elänyt aivan normaali-elämää...)

Kammottavuusalueelle siirryttiin vasta myöhemmin.
Näin nimittäin samat tytöt vähän myöhemmin Anttilan aulassa.
Lukemassa kirjan viimeisiä sivuja.

ARGH! Kuka oikeasti lukee kirjasta lopun ensimmäiseksi! Järkyttävää!!! Kauheaa kirjan raiskausta. Tietysi voi olla että kumpikin on teini-neroja jotka lukevat 100 sivua minuutissa, mutta hiukan epäilen.

Pitäisi olla joku mielikuvittelu-oikeus, joka voisi toimia tarinoita tehtyjä rikoksia vastaan.
Copy-paste käsikirjoittajat saisivat opetella ulkoa Aristoteleen runousoppia.
(Tai edes katsoa muutaman elokuvan, jossa on alle 2 tuntia tietokonetehosteita. Vaikka nekin ovat hyviä sopivalla tuulella : ) 
Ja viheliäiset lopun aluksi lukeva joutuisvat syömään murot ilman maitoa. Aina.
Tai joka kirja, mitä ne alkaisivat lukea muuttuisi Harlekiiniromanssiksi. Ei tarvisi jännittää enää lopputulosta.

Huoh. Tulipa taas valitettua. Pahoittelut huutomerkkien liiallisesta viljelemisestä.
(Ja jos satuitte olemaan ne tytöt Anttilasta.)