Kätevää kun pääsi syyslomailemaan, että saa vähän töitä tehtyä. Tällä kertaa taas teatterijulistetta tekemässä.
Omaa mietintätilaa olikin runsaasti, ohjaajalta tuli niin pitkä toivomuslista. Silloin pitää tosissaan käyttää mielikuvitusta, että saa visiot toteutettua. Varsinkin kun aikataulu oli taas kerran niukka.
Liikkeelle lähdettiin siitä, että tapahtumien keskuspaikka, kerrostalo kelluisi arkissa. Näytelmässä sataa jatkuvasti, joten ohjaaja halusi vedenpaisumusta. Kaikki näyttelijät olisivat tuijottamassa taivaalle parvekkeellä. Ja koko juttu olisi piirrosta. Kaikki, paitsi näyttelijöiden kasvot.
Keskusteluissa ehdottelin vähän visuaalisesti helpompia ratkaisuja. Siirryttiin sateeseen ja tulvaan uppoavaan kerrostaloon. Parvekkeelta päähenkilö yrittää pelastaa ihastustaan, joka kodittomana asuu autossa. Se sopi tarinaan. Ja taivaalla juoksee maatilan pakkohuutokaupan jälkeen pakastimeen päätyneen hevosten haamu.
Haasteellista oli saada ahdettua kaikki osaset toimimaan toistensa kanssa. Ilman että lopputulos on sekava. Nostin punaisella henkilöhahmoja esiin. Ladakin oli aluksi punainen, mutta tarinassa puhuttiin beigestä, joten se vaihdettiin. Kasvokuvat oli ottanut toinen kuvaaja, joka ei vielä silloin tiennyt julisteen asennoista, joten niiden kanssa piti vähän värkätä. Miettiä asetteluja ja rooleja. Olisin halunnut enemmän aikaa saadakseni pilvihevosesta paremman. Nyt se on vain raapustus taivaalla.
Mutta kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen. Pikku viimeistelyä olisi halunnut tehdä kauemmin, mutta aikataulu ei antanut periksi.
En kyllä taida olla koskaan aivan tyytyväinen tekeleisiini. Mitä varten tietysti on myös tämä Eteinen. Omien töiden julkisestinäyttämis-siedätyshoitoa.
(Otsikko on muuten Douglas Adamsin ihanaisista aivoista...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti