Kerronpa tänään teille opettavaisen tarinan. Tai no ei ehkä opettavaisen. Mutta ainakin voitte harjoittaa vahingonilolihaksianne rauhassa. Näin viilenevän syksyn mukana pattereista tuli taas olennainen osa elämää. Ikävä kyllä niiden palveluhalukkuus jätti minut kylmäksi. Sain runsaasti zenmietiskelyyn kannustavia kurlutusääniä, mutta ei yhtään lämpöä.
Syy oli osittain minun. Satun nimittäin asumaan kerrostalossa, jossa tehtiin ilmastointi/lämmitys/termostaatti päivitys viime keväänä. Tämän jälkeen asukkaiden oli mahdollisuus tilata itselleen talohuollosta pattereiden ilmaaja käymään, mutta minäpä en työkiireiltäni ja/tai erakkoudeltani tänne ketään hankkinut.
Päätin hoitaa toimituksen itse. Vaan sitten tuli kesä ja patterit siirtyivät samaan tärkeyskategoriaan toppatakkien, lapasten ja villasukkahousujen kanssa.
Tänään sain viimein pulputtelusta ja viileydestä tarpeekseni. 17 asteisissa huoneissa ei vain ole ilo asua. Niinpä tehokkaana yksinasuvana naisena kaivoin työkalusalkkuni kaapista (joka on muuten vaaleanpunainen, kuten kaikki siellä olevat työkalutkin – sain sen ironisena joululahjana ystäviltä) ja ihan oikealla jako-avaimella availin pattereista korkit (täysin virallinen LVI-termi muuten).
Makuuhuoneen ja keittiön pattereista päästin ilmat pihalle ilman mitään taistoa. Metallinhajuista ilmaa suhisi tulemaan ja ensi vesipisaran ilmestyessä käänsin ilmaruuvin takaisin kiinni. Kissat oli ihan innoissaan oudoista nuuhkimisista.
No, kuten jo dramaturgista kaarta hahmottava on voinut ovelasti taasen päätellä, toiminta ei loppunut siihen. Olohuoneen patteri oli hiukan erilainen muodolta ja ilmaruuviltaan. Sieltäkin sain ylimäärä ilmat puhkumaan tehokkaasti ulos mutta... ilman jälkeen vettä ei tullutkaan pari pisaraa vaan ankara purskaus, mikä onnellisesti lennätti ilmaruuvin korkin pois paikoiltaan.
Likaisen, kuuman ja tunkkaisen vesisuihkun kastelemana pusersin sormilla patterissa olevaa reikää kiinni ja samalla haroin toisella korkkia lattialta. Tilanne oli niin koominen, että oli pakko vain nauraa.
Vedenpaisumus oli lähellä mutta jäi silti vähäiseksi. Sain ilmaruuvin muutaman vesiroiskauksen jälkeen takaisin paikoilleen ja kaikki oli taas eteisvaltakunnassa hyvin. Ehkä vain vähän märkää yhdestä nurkasta.
Yhteenvetoni on että:
a) ilmaruuvin täytyi olla ennestään löysällä... (tai sitten joku muu ruuvi oli jollain löysällä)
b) Mitään vahinkoa ei oikeastaan sattunut, mitä nyt olin kuuma, märkä ja haiseva lämmitystöideni jälkeen.
c) Netissä kyllä varoitettiin ettei putkia ilmatessa saa vettä päästää ulos, mutta luulen ettei talo vielä siitä räjähdä. Loppujen lopuksi nestettä ei pihalle päässyt kovinkaan runsaasti. Suihku oli vain laajalle levittäytyvää sorttia.
d) En aio ryhtyä talonmieheksi ihan heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti