Piti viimein kaivaa kaikki talvivaatteet kaapin perältä, että tarkenee olla ulkoreissuilla. Opistolle tuli nimittäin vuorovierailulle luokallinen valokuvausopiskelijoita Vilnasta (Liettuasta, jos ei kaupunki kerro vielä tarpeeksi). Aiotaan raahata niitä pitkin paikkakuntaa koko matkan ajan, minä tällä kertaa oppaan ominaisuudessa. Hulinaviikko on siis edessä.“
Päätettiin tiistaina raahata kaikki valokuvaajat Ohtakariin. Sinne on kätevä mennä linjuriautolla ja kuvattavaakin on paljon. Varattiin meille mökki päiväksi, niin että saattoi välillä sulattaa sormia. Keittää kahvia (teetä) tai vaikka paistaa makkaraa.
Onneksi oli mahtava ilma (lokakuuksi). Iltarusko sai Vilnalaiset huokailemaan, sielläpäin saasteet kuulemma harmauttaa värit, niin että taivasmaalaukset on paljon laimeampia.
Hmm. Vaati mielikuvitusta keksiä mitä mielenkiintoista esiteltävää löytäisi keskellä harmaata ja vetistä lokakuuta. Luonto on suomessa kaunista ja ulkomaisista yleensä ihanaa, mutta tähän vuoden aikaan ei enää kovin hehkeää. Ruskan sijasta kaikki kasvusto on masentavaa ruskeaa ja jo ruumisvaiheessa odottamassa talvea.
Toisaalta urbaanisti ajatellen meidän pikku kaupungista ei löydy juurikaan arkkitehtuuri-ihanuuksia. Varsinkaan ihmisille, jotka asuu isossa, kauniissa, rakennuksiltansa vähintään keski-ajalta asti peritytyvässä kaupungissa. (Vilna kuvia Eteisessä näkyi jo aiemmin keväällä, kun siellä pääsin onnekseni käymään)
Onneksi muistaa omista matkailuista, että kaikki on ulkomailla aika kiinnostavaa. Arkisetkin asiat toisessa maassa on mielenkiintoisia, koska ne tehdään usein niin eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti