"I think I lost my mind somewhere around here. I put it right there on that stone."
Hitaasti mutta rauhallisesti Ohtakarin reissulla täytetty mustavalkofilmi päätyi viimein Eteiseen.
Se meni ensin kehitykseen, muuttui negatiiveiksi ja niistä paperikuviksi, kävi skannerissa, siirtyi photariin ja sai vähä väriä päälleen. Slow motion... Olinkin jo unohtanut miten kätevää digikuvaus on.
Jeero kuvailut saavat täten jatkoa. Se sattui olemaan autonperällä mukana ja päätyi taasen kerran mustan huumorini uhriksi.
Kolmen kilometrin korkeudessa
Jeero harmikseen muisti, ettei osannut lentää.
Kolmisenttisille jaloille maasto
oli hiukan vaikeakulkuista.
Liian myöhään Jeero huomasi astuneensa
lihansyöjäpuolukan ovelaan ansaan.
Kaikki toivo oli menetetty.
Esitteessä oli unohdettu mainita,
että läheisen aurinkorannan hiekka oli melko karkeaa.
Yhtäkkiä lokkien pyydystäminen ei enää
tuntunutkaan niin hyvältä idealta.
Jeerolla oli hiukan epäilyksiä
saamansa uimarenkaan toimivuudesta.
Tajuttuaan hyräilevänsä turkooseja palloja
Jeero ei ollut enää niin varma
omasta sienitietoudestaan.
Paikalliset asukkaat eivät ikävä kyllä
ymmärtäneet sarkasmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti