Tällä kertaa käytämme konkreettisesti aikaamme eteisessä. Sekä sähköisesti että tosielämässä. Mutta lähdetään liikkeelle päiväkirjamaisesti aivan päivän alusta.
Viime viikon Vilnalaiset vei niin paljon työtunteja, että saatoin vain vapailla maanantain. Oh Joy. Ehdin viimein käydä kirjakaupassa täydentämässä True Blood varastoja ja Suomalainen lahjoitti minulle yhden pokkarin lisää kaupanpäälle ostopassin täytyttyä. Aivan niin kuin pitkään nukutussa maanantai-aamussa ei olisi ollut tarpeeksi ihanuutta yhdelle päivälle.
Valokuvaamosta hain aivan oikeasti filmistä kehitettyjä kuvia. Piti kokeilla onko vanhassa filmikamerassa vai kameraa lainanneessa ystävässä vikaa, kun hänen filminsä olivat jääneet kuvitta. (Ilmeni että inhimillinen osapuoli oli ollut viallinen, ei kamera. )
Ja sitten lähdin maalailemaan maalle.
Isovanhempien pikku sivueteisen ovi vaihdettiin ja oven yläpuolinen seinä meni uusiksi samalla. (kuvassa voitte havaita, että arvoisa viktoriaaninen herrasmies osoittaa sormellaan kyseistä kohtaa.)
Ongelmaksi nousi, ettei entistä seinäväriä tiennyt tarkasti kukaan ja uudestaan kamarin maalaaminen olisi ollut vähän ylimääräinen homma.
pohjamaalausta ja tyylikkäitä maalarinteippejä...
Niinpä mummuni pyysi, että maalaisin heille jotain uudelle seinälle. Ja tänään sattui olemaan sopiva päivä värkkäämiselle. Päätin jo aiemmin maalailla oven yläpuolelle muka-ikkunan. Harmaasta lokakuusta tympiintyneenä halusin kesämaisemaa, vaikka se ei ihan yleistä omalle maalausmaulleni olekaan. Muutenkin koko projekti oli melko lennosta tehty. Ei luonnoksia, ei värikokeiluja, ei järkeä?
(Tummat kehykset oli sinänsä kivemman näköset, mutta halusin tehä vähä vanhanaikaiset kehykset)
No. Lopputulos oli aivan mukava, varsinkin kauempaa katsottuna. Ja pikkueteisestä vain kuljetaan läpi. Tai haetaan villasukkia. Joten kovin pitkäaikaista altistumista kirkasväreille ei kenellekään tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti