Tuhertelin luonnoslehtiöön sen hetkistä olotilaa ja siinä se oli.
Minä-kissa ilmestyi paperien reunaan muutamalla viivanvedolla ja sen ilme kertoi enemmän, kuin sanallisesti olisi jaksanut kirjoittaa...
Omituisesta kissasta tuli omien ajatusten ja symbolinen esitys. Alter Ego tunteille.
Kissan hyvä puoli on sen kaikinpuolinen yksinkertaisuus. Se on pelkkä hetken mielijohde eikä sen siksi tarvitse näyttää hyvältä tai viimeistellyltä. Kissan voi vain pyöräyttää kynästä ja antaa olla. Perfektionismille ei jää tilaa.
Hiljalleen kissa on laajentanut reviiriään ja seikkaillut myös sarjakuvamaisemmissa tilanteissa. Osa niistä on vähän liian henkilökohtaisia edes Eteiseen, mutta muutamia taidan tänne eksyttää.
Siksi tämä selitysintro.
Eteisen kävijät, saanko esitellä Kissa - Kissa, Eteisen kävijät.
Tässä vanhasta luonnoslehtiöstä todistusaineistoa: Kissa istuskelemassa Colosseumin holvikaareissa, aurinkoa paossa. Mukana uskollinen Nikon ja luonnoslehtiö - johon piirretään juuri kissaa istuskelemassa Colosseumin holvikaareissa. (Sekavaa tämä Alter (s)Egoilu?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti