Tämä valokuvakollaasi on kerätty seitsemästä eri kuvasta ja muutamasta vektoripiirroksesta. Tietenkään en ole lopputulokseen kovin tyytyväinen – kuinkas muutenkaan – mutta tarpeeksi tyytyväinen, että voin sen tänne eteiseen ripustaa.
Ja siitä tuli mieleen pitkän keskustelut valokuvien totuudesta. Voiko kuviin enää uskoa ja onko kuvien muokkaaminen valehtelemista? Tietysti näin kuvankäsittelyn opettajana olen aika puolueellinen mutta... Onko kuva koskaan totta?
Kuvia on käsitelty niin kauan kuin niitä on valokuvattu. Ennen vain muutokset tehtiin käsin. Melkein A4 kokoiselle lasilevynegatiiveja oli helppo muokata, verrattuna nykyisiin pikku negatiiveihin.
Ennen värifilmejä mustavalkokuviin saatettiin maalata värit jälkeenpäin. Poliittisista ryhmäkuvista poistettiin epäsuosittuja henkilöitä tai niihin lisättiin väkeä, joita ei kuvaustilanteessa ollut paikalla. Valotettiin kuvia päällekkäin, että saatiin aikaiseksi yliluonnollisia ilmiöitä. Ihmiset uskoivat kuviin vilpittömästi. Ja heitä huijattiin, yksi kuuluisimpia tapauksia ovat ns. keijukuvat jotka tehtiin kaksoisvalotuksella. (tai ehkä ei?) Ehkä täältä juontaa juurensa se negatiivisuus kuvien muokkausta kohtaan.
Kuvamanipulaatio kuulostaa jo sanana jonkinlaiselta aivojen väkisin väännätykseltä. Se tuo heti mieleen että kuvalla yritetään huijata ja valehdella. Kuvan muokkaaminen ei ole minusta ollenkaan sama asia. Kuvalla voi valehdella, mutta mikä valokuvassa on alunperinkään totta? Jo kuvaa rajatessa voi muokata tilannetta. Valita tiettyjä asioita huomion keskipisteeksi ja rajata toisia pois. Valokuvaajan täytyy löytää itse tasapaino kuvan autenttisuuden ja sen käsittelyn välillä. Oma totuus.
Kuvankäsittelyn voisi periaatteesa jakaa kahden ääripään välille.
1. Kuvan selvennys. Kuvankäsittelyohjelma on digitaalisen kuvan pimiö. (valio? hih.) Digitaalista kuvaa muokataan hienovaraisesti, kuvaustilanteelle ja kuvalle uskollisena. Poistetaan esimerkiksi kuvasta roskia, tarkistetaan valkobalanssi jne. Kuva ei sinänsä muutu.
2. Uuden kuvan tekeminen palasista. Photoshop (tai muu) on taiteen tekemisen työkalu. Kuvien palasista ja muista graafisista elementeistä luodaan kokonaan uusi kuva. Valokuvat ovat vain rakennusmateriaaleja, ”Valokuva maalaus”.
Vähemmän käytettyjä termejä mm. Colligo, kollaasi. Mixtura, montaasi ja Lumine, valolla tehty kollaasi...
Yleensä kuvien muokkaus on jotain näiden kahden ääripään väliltä. Valokuvakollaaseihin asennoidutaan toisinaan negatiivisesti. ”Kun ei oikeasti osaa maalata, niin sitten tehdään muka-taidetta kuvankäsittelyllä. Huijausta.” (Ehkä paras kommentti, mitä itse olen kuullut.) Mutta sillä voi saavuttaa jotain, mitä ”oikea” valokuva ei voi tehdä.
Kaikkia asioita, joita mielikuvituksessa liikkuu, ei aina pysty valokuvata sellaisenaan.
En ainakaan minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti