Safe as houses

Toisinaan on tarpeellista tehdä jotain aivan arkiasioista poikkeavaa, ettei ihan nukahda omaan elämäänsä.

Saven kanssa läträäminen on terapeuttista. Otat harmaan köntin mukavan tuntoista ainesta ja alat muovailla. Suunnittelu ja perfektionismi on pakko jättää vähemmälle. Lopputulos on aina jotain ihan muuta kuin mitä aloittaessa aikoi. Ja se on vain positiivista.

"Netistä tilatessa kannattaa aina tarkistaa lukeeko huonekalun todelliset mitat."

Vinttikamarissa on aamuteen-juonti parveke 

Kun en mieti, päädyn yleensä tekemään savitaloja. Niin tänäkin syksynä. Keramiikka juttujen saaminen valmiiksi poltettuina ja lasitettuina kestää kohtuullisia aikoja, joten kärsivällisyysprosentti kasvaa. Tämä talo on värkätty joskus lokakuussa ja nyt sain sen viimein kotiin.

Muotoiltu ja pinta raapusteltu talo, 

vielä pitäisi vähän kuivuneeseen saveen leikata kaikki kolot.

Löysin muutaman "making of" kuvan tekovaiheesta. Toisinaan savityöt on kuin piparkakkuja, paistamatta parempia. Tässäkin olisi lasitus voinut olla parempi, mutta hyväksykäämme se sellaisena kuin se on.  

Olisin muuten voinut ihan vannoa, että laitoin näitä savitalonrakkennus kuvia jo joskus aikaisemmin Eteiseen, mutta eipä täältä löytynyt. Hämmentävää... Varmaan iskenyt "mikä-se-nyt-olikaan-muistaakseni-alkaa-Dllä".

 

 

Savitalot tykkää lävistyksistä?  

Ikkunareijitykset tehty. Samoin pintakuvioinnit.

Myös omaa asumusta on virkistävää välillä muokkailla. Ylitäytetty kirjahyllyni kaipasi kaveria,  joten hankin lisää uskollista Lundiaa. Viime viikolla sain sen viimein kotiin (deja vué termi aiemmasta?) ja lopulta myös kasattua.

ENNEN:

Avunantoa: Kissat olivat päättäneet avata pahvilaatikot sillä aikaa kun olin töissä

(Asunnossa havaittava kaaos ei välttämättä ole pysyvää. Huomaa Lounge valaisimen korvike)

JÄLKEEN:

Kirjoille lisää tilaa = lisää kirjoja. Amazon here I come.

Pitää järjestellä myöhemmin opukset johonkin soveliaaseen järjestykseen. En vielä tiedä mikä sellainen olisi. Vertigon sarjakuvat ja pratchettit ja gaimanit omiinsa. Miten olisi pari hyllyä pelkkiä vampyyrikirjoja? Hmm... 

Don't get me wrong. En edes ole mikään järjestelyfani. En aakkosta omia sukkia, pussita muroja yksittäispakkauksiin tai mitään. Kirjat vain on eri asia. Niissä asuu liian monta läheistä hahmoa, että niitä voi vain kasata miten sattuu...