Mystisesti katosi johonkin eetteriin tuo joulu/vuodenvaihde ja niiden ohessa myös suloiset lomapäivät. Edessä arkea ja ilkeitä aamuherätyksiä. Auton ikkunoiden rapaamista sormet kohmeessa ja murha mielessä.
Ei enää valvottuja peliöitä tai elokuvamaratoneja... "No katon vielä yhen jakson"-lupauksia Heroes boksista. (3. kausi on muuten näin ohimennen sanottuna aivan TAJUTTOMAN hyvä!!! Oon ihan euforinen sitä katsottua. Hii)
Mutta on arkeen palaaminen myös mukavaa. (Vaikka mielellään en niitä aikaisia aamuja henkilökohtaisesti tapaisikaan.) Jouluna vältän muun musiikin kuuntelua, asunnossa soi vain klassisempi radio ja joululauluja. (En onneksi saa niistä yliannostusta marraskuusta asti, koska en ole kaupassa töissä. Raukat. Kulkusia tulee varmaan korvista ennen joulukuun puoltaväliä. ) Siten voi uuden vuoden aloittaa puhtaasti kuuntelemalla taas "omaa normaalia" musiikkia.
Itse pidän siitä että ajat erottuvat jotenkin selkeästi toisistaan. Vuodenkierrossa on jotain omanlaista joka osiolle. (Joulu on vähän unenomaista lämpimässä nostalgiakuplassa elämistä. Ja sitten aloitetaan seuraava luku.) Sama pätee myös musiikkiin. Ainakin itsellä on selkeästi kevät-olo musiikkia jonka kuuntelu syksyllä tuntuu aivan kummalta. Tai kesälla autolla-ajelu biisejä. Tai syksysynkistely musiikkeja. Or maybe I'm just weird like that?
Vietin vähän pitempään kaupassa ja ihmettelin ympärillä kuhisevaa elämää kotona erakkoilun jälkeen. Rakas ystäväni Ipod tarjosi soundtrackin, joka antoi kaikelle uusia merkityksiä. Jos omistatte jonkin kuljetettavan musiikkilaitteen niin kokeilkaa joskus. On aivan eri nähdä mummo raahaamassa korillista perunoita Amilién soundtrackillä kuin ilman. Naureskella kun edessä kävelevä sattuu astumaan juuri soivan musiikin tahdissa. (Pieniä vaaratilanteita voi aiheuttaa liiallinen herkistyminen vaikka jäätelöaltaalla jos kohdalle osuu sormustenherran ihanimmat sävelet.)
Kestorakkaus Radiohead on aina hyvää elämä-taustamusiikkia kaduilla kulkiessa. Tietysti siitä tulee vähän irrallinen olo maailmasta, mutta se on toisinaan ihan sallittua. Radiohead on vähän niinkö mustat vaatteet ja elokuvateatterit. Niissä on aina kotonaan. Tapahtui mitä tahansa.
Ihmiskuntaan takaisin liittyminen on aina mielenkiintoinen prosessi näin vapaapäivien jälkeen. Yleensä erakkoudun vain muutamien hyvien ystävien seuraan lomien ajaksi. Ihmislaumojen kanssa on töissä niin paljon tekemisissä, ettei enää vapaa-ajalla jaksa ylimääräistä hulinaa. (Oonkohan oikeesti tulossa vanhaksi?) Mutta nyt ollaan taas täällä, tyytyväisinä nauttimassa teidän aivoituksista ja yhteyksissä ulkomaailmaan... ainakin joissain määrin : )
2 kommenttia:
Kevätfiilis saakin jo tulla, onhan päivä pitenemään päin! Minäkin kuulin viime viikolla yhtenä päivänä töistä lähtiessä talitintin sirkuttelua ja kuulostaa aina keväältä :)
Heroesin 3 kausi on paras, katsoin sen silmät ristissä täysin putkeen kun en pystynyt lopettamaan. 4. kausi on myöskin hyvä mutta jotain puuttuu, onneksi ei kuitenkaan Sylar ;O) Mikäs pahan tappaisi, paitsi ehkä käsikirjoittajat..
Lähetä kommentti