sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Piece of cake


Tulista ruokaa

Rakkaalla ystävällä oli synttärit, joten oli mukavaa keksiä jotain tavallisesta lauantaivietosta poikkeavaa. Pikku synttäriviettämiseen kunnon täytekakku tuntui liian massiiviselta, joten tein toivoakseni söpöjä muffinsseja.



A cupcake just waiting to happen

Leipominen on mainota puuhaa. Koko asunto tuoksuu hyvälle ja pienellä vaivalla saa "kodin hengetär" olon. (pitäisi kai olla päällä herttainen röyhelöessu ja hehkeä 50-luvun mekko, ei ihan minun perusasuteita kumpikaan...)  

Yksin asuvana on se ongelma, että kaikki leivotut joutuu syömään itse. Esimerkiksi cupcakeja eo kannata tehdä vain muutamaa. Samalla vaivalla saa koko pellillisen. Mistä nousee tosiaan tämä "joutuu-syömään-kaikki-itse" problematiikka. Ratkaisu on kokkailla vain kun on enemmän syöjiä. Voi käyttää ystäviä ylimääräisinä ruuan-deletoimis-välineinä. Onneksi on juhlapäiviä, että saa leipoa ja herkutella, mutta ei ylenmäärin liiallisesti.



 Cover me!

Perus-porkkana*muffinsseihin sai vähän lisää makua ja juhlavuutta kuorrutushörhelöillä. En omista pursotinta, mutta pikku pakastepussi auki leikatulla nurkalla toimii ihan hyvin.

* Porkkanoita ei voi ajatella ilman että päässä alkaa soida "And what's with all the carrots, why do they need such good eye sight for anyhow. Bunnies. Bunnies. It must be bunnies.". Buffyn musikaalijakso on huolestuttavan hyvin muistissa.



make a wish 
(aioin olla törkeä ja laittaa jotain muuta kuvateksiksi... mutta päätin toisin)


Päivänsankari puhalsi kynttilät sammuksiin, joten taitaa olla pariisin matka tiedossa tai jotain muuta toivottua tiedossa. Muutkin vieraat huomasivat ottaa kynttilät pois ennen kakkusten syömistä. (Ollaan kaikki steariinittomalla ruokavaliolla.) Mitään ankaraa biletystä ei ollut illaksi tiedossa. (Sen sijaan aikuismaisesti mm. käytettiin silikonivuokia eräänlaisina käsinukkeina ja meitä opetettiin röyhtäilemään. Ihan vain varuilta jos joskus sattuisi päätymään intiaan ja pitäisi kiittää ruuasta...) 

Oli mukavaa olla pienellä ystäväporukalla. Puhua koko ilta turhia ja tärkeitä mieleen juolahdus järjestyksessä. Enemmän ehkä kuitenkin niitä turhia... (Ja vähä-älyisiä juttuja, joille ei oikeasti pitäisi nauraa, mutta minkäs teet kun on nähtävästi 13-vuotiaan huumorintaju...) Aikuismaisuutta vähentääksemme myös syötiin irtokarkkeja niin kauan, että alkoi ällöttää ja sitten vielä muutama.

Hyvää syntymäpäivää 28-vuotias : )

1 kommentti:

Suvi kirjoitti...

Mukavaa oli.