maanantai 5. huhtikuuta 2010

Going going gone...

Asustetaan taas pikku hostellissa aivan vanhan kaupungin keskellä

Juuri kun on sopivasti  päästy kotiutumaan viime matkasta, pitää taas pakata laukut ja tarkistaa passin läsnäolo. On nimittäin jälleen se aika vuodesta kun valokuvausopiskelijat parveilevat etelään. Ja minä siinä sivussa. Edessä on siis viikko Vilnassa. 


Ihan mielenkiintoista mennä sinne uudestaan. On niin paljon helpompaa kulkea kaupungissa, jonka jo valmiiksi tuntee. Tietysti ulkomailla opiskelijoiden kanssa ollessa koko viikko on aamusta iltaan töitä ilman mitään vapaa-aikoja. Seitsemän pitkää päivää... Huoh. Ensi sunnuntaina, kun viimein aamuyöstä taas (toivottavasti) kotiini raahustan, olen varmasti lähellä katatonista tilaa... No. Ei ainakaan ehdi arkeen kyllästyä.


Kissat on tosi tyytyväisiä, tietävät jo että lähden pitemmäksi aikaa pois aina kun kaivan matkalaukun kaapista. Ovat yrittäneet sabotoida pakkaamista koko päivän. Mikä voisi olla sen mielenkiintoisempaa kuin kaivautua siisteihin vaatepinoihin ja myllätä ne nurin. Ja samalla tietysti kuorruttaa kissan irtokarvoituksella. Pitää olla tarkkana, ettei laukku ala lentokentällä naukua.

 

Oman matkalaukun tunnistaminen on aina yhtä hankalaa. Piti tehdä jotain muutakin pääsiäisenä kuin pelata Final Fantasya ja nauraa Sheldonille. Joten painoin laukkuuni Tardiksen. Sovieliasta matkallaolijalle...  Tietysti oma Tardis olisi vielä parempi, voisi ilallla palata takaisin kotiin. (Tai edellisviikolla. Toissa vuonna. Aikakoneet on niin käteviä.)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oma Tardis pitäisi olla jokaisella, ihan hemmetin hienon näköinen ;OP

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Yhdyn Mikaelan kommenttiin, upean näköinen! Hyvää matkaa :)

Mielikuvittelija kirjoitti...

Kiitos. Harmi ettei tämä Tardis ole sisältä isompi kuin ulkoa, auttaisi pakkaamisessa... Pitänee kokeilla jossain vaiheessa värkätä Tardista myös johonkin soveliaaseen vaatteeseen :)

Vilna on mahtava kaupunki. Kannattaa ehdottomasti käydä ainakin jonain pitkänä viikonloppuna, kun ei ole muuta tekemistä.