This is Ripley, last survivor of The Nostromo, signing off.

 Girl can dream, huh?

Saatte olla huomisesta lähtien kokonaisen viikon rauhassa Eteis-höpinöiltä. Minä nimittäin poistun tästä Lähi-Itää kiertämään. Yritän välttää terroristeja ja pommittajia ja keskittyä lähinnä raunioihin. "Hermits United. We meet up every ten years and swap stories about caves. It's good fun. For a hermit."

Äitini täytti tässä taannoin puolivuosisataa ja halusi juhlistaa tilaisuutta Koko Perheen Lomalla. Niinpä olen yllättäen löytämässä itseni Israelista. Kun pienenä pidin museota keittiönpöydän alla, lupasin että jonain päivänä pääsen Egyptiin. Minulla oli kartta ja kaikki jo valmiiksi mietittynä. Tuntuu jotenkin hassulta mennä ihan siihen viereen, pääsemättä kuitenkaan sinne The paikkaan. Mutta toisaalta Israeliin en olisi itsekseni lähtenyt. Nyt pääsee katsomaan kaikkia ristiretkeläisten muinaispaikkoja. Piti katsoa Kingdom of Heaven ja pelata Assassins Creediä että pääsee tunnelmaan :)

Tiedossa on aivan erilainen matka, kuin mihin olen itse tottunut. Yleensä karkaan mahdollisimman-halpa-lennolla johonkin historialliseen kaupunkiin ilman mitään matkatoimistoja tai -suunnitelmia. Resuinen parin tähden hotelli/hostelli toimii keskuspaikkana, josta voi käydä tekemässä tutkimusmatkoja kävellen. Tällä kertaa meitä on lauma. Meitä liikutetaan suunnitelman mukaan linja-autolla paikasta toiseen. Yöpyminen on joka kerta eri hotellissa.
Ja meillä on opas...
Aika pelottavaa... Olen nähnyt jo painajaisia kepin päässä olevasta neonlippiksestä, jota täytyy seurata.

"And we're walking, and we're walking... and we're stopping. Here you can see the plaa plaa plaa." Meni hermot jo pari kesää sitten Olavinlinnassa, kun siellä ei saanut kiertää rauhassa ominpäin. Opas raahasi meitä huoneesta toiseen ja lateli tulemaan ulkoa opittua litaniaa linnan historiasta. Surkuhupaisuuden puolelle siirryttiin kun oppaalta meni alussa kai reitti sekaisin. Hän selitti koko ajan väärät arkkitehtuuri ja taidehistoria jutut. (Periaatteessa siis opas hehkutti miten komeat siniset seinät huoneessa on, ihailkaapa niitä, kun koko tila oli selkeästi keltainen. Mutta vaihda värien tilalle arkkitehtuuritermejä. ) En tiedä huomasiko kukaan muu.

Suurin absoluuttisen innostuksen aihe koko reissulla on se että pääsen viimein Petraan! PETRA! Voitteko kuvitella! Se on ollut pakko-jonain-päivänä-nähdä listalla lähes yhtä kauan kuin Egypti. Petra on Jordanian puolella oleva, kallionseinämiin hakattu muinainen kaupunki. Indiana Jones viimeinen ristiretkessä löytää Graalin maljan Petrasta. (Ja ovelasti paikkaan oli piilotettu myös Transformerssien mystinen johtamismatriksi. Kätevää...)

Olen hyvä matkustamaan mutta äärettömän huono lähtemään matkalle. Jos saisin valita juuri matkalle lähdettäessä, jäänkö kotiin vai lähdenkö reissuun, en koskaan menisi mihinkään. Nyt on jo liian myöhäistä perua. Pakko vain purra hammasta ja mennä. Sitten kun on päässyt liikkeelle, alkaa jo matkainnostus ottaa valtaa. Pitää toivoa ettei lakkoilu sekoita matkantekoa. Tai oma tyhmä kakkoslaatuinen sydän.

Jokatapauksessa Pääsen ihmettelemään ja kommentoimaan nokkelia postauksianne vasta pitkän ajan päästä. Ja Oscar gaalat menee totaalisesti sivu suun :( ... Mutta ainakin pääsee valokuvaamaan ulos. Ilman jatkuvaa lumi/räntä/tuisku valkoharmaata blurria.