Return to sender, addressee unknown.

Serious and uncurable Cat-o-photographism is still a little known medical condition

Olemme palanneet : ) Ihana olla taas kotona vaikka oli mahtava matka. Mögel söt mögel tai sinnepäin. Vieläkin kyllä tuntuu siltä että menee vähä eri tahdissa aika-avaruusjatkumon kanssa. Yksi hammasratas eri kierroksella kuin muut.

Aion selvitellä reissujani myöhemmin hiukan tarkemmin. Kunhan saan 16 gigan kuvasaaliin edes jollain tapaa setvittyä läpi... Mutta tässä ensimakuja pienen sulattelun jälkeen. Israel oli jännittävä maa, paljon mielenkiintoisempi kuin oletin. Ja ehdottomasti matkan arvoinen. Ja siellä oli kesä, helle. Lämpötila oli lähes +30 joka päivä, kuumimpina päivinä ylikin. Mikä tietysti pakkasesta tulleelle oli aivan käsittämätönä. Että muutaman tunnin lennon jälkeen on yhtäkkiä eri vuodenajassa.

Linja-auto matkailun parhaita puolia: Epämääräiset, epätarkat ja heijastuksia täynä olevat bussinikkuna otokset ohi kiitävistä maisemista. (Nuo möllykät oikealla on muuten lampaita.)

Israelia ehti viikossa nähdä laajalti, koska vaellettiin ympäriinsä koko loma. Niin pieneen maahan mahtuu käsittämätön määrä erinäköisiä paikkoja.

 Punaisen meren panoraamaa

Aluksi lennettiin pakkasuomesta rutikuivaan, aavikon keskellä olevaan Eilattiin alas punaiselle meren rannalle.  Sieltä käytiin pyörähtämässä päivä Jordanian puolella ja ihanaisessa Petrassa.

 Ehdittiin historiallisten ihmeiden välissä vähän lojua uima-altaalla palmujen varjossa. Envy much?

Seuraavina päivinä seilattiin bussilla aavikkoja. Päästiin ihmettelemään kivettyneitä puita, valtavia geologisia kraattereita ja suolakidevuoria. Ja tietysti käytiin kellumassa Kuolleessa meressä. (Ei muuten kannata uteliaana nuolaista sormea, kun sieltä nousee. Kamalan makuista. Blääh.)

Puolet meidän matkasakista oli lintubongareita, joten itsekin tuli lisää sivistystä aiheesta. Tässä veikeä Rotkorakkeli Kuolleenmeren rannalla (ja ei, me ei keksitty nimeä itse...) Tulivat syömään jonkun tuomaa isäänmaallismuistelu-ruisleipää kädestä.

Kuivuudesta noustiin vehmaaseen pohjoiseen. Banaanipuissa oli valtavia terttuja kypsymässä, mangopuut vasta kukassa. Majailtiin vaihteluksi mukavissa bungaloveissa, joista illalla saattoi omalle terassille mennä kuuntelemaan sirkkoja ja sammakko-konsertteja.

Ruutukaava-anarkismia parhaimmillaan

Matka päättyi Jerusalemiin, missä oli valtavasti historiaa kasattuna päällekäin. Siellä parhaiten näki erilaiset kansat, uskonnot ja tavat mitä Israelissa asustaa.

Jerusalemin vanhankaupungin hulinaa ja rentoilua

Moni kysyi ennen matkaa miten ihmeessä sinne Lähi-Itään uskaltaa lähteä. On terroristeja ja pommituksia ja uskonnollisia hulluja. Voi vain sanoa, että kertaakaan ei vähääkään pelottanut. Toki tiukempi turvallisuustarve näkyi maassa.

Hirvivaara merkkien tilata tienvarsilla oli kamelivaara kolmioita...

Rajan passitarkastuksissa oltiin erityistarkkoja. Kyseltiin pikku yksityiskohtia passin tiedoista ja läpivalaistiin ihan kaikki. Jordanian rajalla meni useampi tunti kun erinäisiä tarkistuspisteitä oli kummankin maan puolella ainakin viisi. Sotilaita kuljeskelee joka paikassa, mutta he ovat kaikki ystävällisiä, puheliaita ja ylpeitä maastaan.

 Uus-Daleklaista arkkitehtuuria? Exterminate!

Kesti tietysti hetki näin suomalaisena tottua aseisiin. Rennosti t-paidassa ja reisitaskuhousuissa kahvia juovalla tyypilla on hillitön rynnäkkökivääri olkapäällä. Ja se on yhta tavallista kuin meillä joku kännykkään puhuminen.

Uskonnon säätämät tiukat määräykset olivat suurin ihmetyksen kohde. En ollut ajatellut niiden vaikuttavan niin paljon koko maan toimintaan. Tietysti säännöt ei koskeneet sinänsä meitä ulkopuolisia muuta kuin välillisesti, mutta sekin oli jo paljon...

Lauantai on juutalaisten pyhäpäivä sapatti ja silloin ei saa tehdä mitään. Ei yhtään mitään. Ei saa tehdä tulta (eli ei mitään paistettuja ruokia ennen iltaa, tupakoijat menee noloina piiloon), ei saa kirjoittaa mitään tai ottaa valokuvia. Ei saa edes painaa hissin nappia. Hissit vaihdetaan automaattisiksi aina lauantaisin.

Tässä kaikille Assassins Creediä pelanneille autenttista jerusalemkatostoa. 

(Yhtään turvatelttaa ei näkynyt, enkä olisi muureilta hypännyt paksuunkaan heinäkasaan.)

Toinen mielenkiintoinen kokemus oli ruuan "puhtaus" sääntö. Kaiken pitää olla Kosher eli maitoa ja lihaa ei saa sekoittaa. Ravintoloissa saattoi olla kaksi eri osastoa. Toisesta sai kahvia, jäätelöä, voileipiä ja sellaista, toisesta taas lämmintä ruokaa. (Joka ruokalan seinällä oli Kosher-todistus ja todella uskonnollis-juutalaiset Kosher tarkastajat käyvät tasaisin väliajoin tarkastamassa, että mitään siivotonta ei tehdä.) Hotelleissakin pidettiin tarkkasti sääntöjä yllä. Aamupalalla oli kaikkea maitotuotteita, mutta ei muruakaan lihaa. Iltaruualla ei saanut maito edes kahviin. Joka tapauksessa kaikki syötävät mitä maistelin viikon aikana oli tosi hyviä. Hedelmät ja vihannekset oli aivan tajuttoman hyviä, eikä mikään ihme. Vierestä poimittua lähiruokaa, appelsiinit kypsyneet puussa ja auringossa eivätkä laivan ruumassa pahvilaatikossa...

Pitihän sitä itsekin päästä kuvaan ;)

Paluu pakkaseen on ollut haasteellista. Pitää taas muistaa laittaa vähintään kolme kerrosta vaatteita ja voi rauhassa jättää aurinkovoiteet väliin. Autopaikka on mini-mount-everestittynyt viikon aikana täysin käyttökelvottomaksi. Töissä oli odottamassa vastaava läjä hommia. Ja kissat ei anna hetken rauhaa rapsutusvaatimuksiltaan. Mutta siitä huolimatta on ihana olla taas täällä kotona.