Olen ollut tämän viikon valokuvauslinjan opiskelijoiden kanssa kansainvälisyyttä maistelemassa Vilnassa, Liettuassa.
Täytyy tunnustaa, että olin hiukan ennakkoluuloinen, vaikka matkustaminen innostikin. Entisen neuvostoliiton maista on tullut niin negatiivinen mediakuva.
Mutta kaikki epäilykset hävisivät jo automatkalla lentokentältä hostellille.
Vilna on NIIN kaunis paikka.
Vanhaa arkkitehtuuria, käkkyräisiä vanhoja puita, mukavasti boheemia nuhjaisuutta sivukaduilla. Hassuja graffitteja.
It was an awkward moment. He just stared not knowing what to say to the non-polarbear.
Koko kaupunki on kuin hieno salaisuus, josta ei ole muulle maailmalle kertonut. Pariisi on mun suuri rakkaus, mutta se on niin tuttu ja... yleinen. Vilnan on löytänyt vasta muutama. Ja minä yhtenä niistä onnellisista.
Yhtään ei ihastusta vähentänyt se, että Vilnassa kevät oli jo paljon pidemmällä kuin meillä pohjoisessa. Jäisen solsku-loskan keskeltä siirryttiin leutoon alkukevääseen.
Puissa on aivan aavistus vihreää kummittelemassa, ei vielä hiirenkorvia. Muutama uskaliaampi kukka on jo nuppuineen tulossa maasta ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti