torstai 24. joulukuuta 2009

Tässä ja nyt. Nauti.


Jouluaattona on vuoden ainut aamu, jolloin herääminen ei ole kamalaa. Yleensä vältän aamuja mahdollisuuksieni mukaan. Niiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä - varsinkaan vapaapäivinä. Mutta aatto on eri asia.

Aattona herään ennen kuutta. Laitan radiosta kuulumaan joululauluja ja unitokkuraisena rapsuttelen kissoja, kunnes herää sen verran, että osaan laittaa kengät oikeisiin jalkoihin. Sitten lähden ajamaan vielä nukkuvasta kaupungista maalle hakemaan ensin äitini ja sitten mummun. Yhtään autoa ei tule vastaan. Kiireisimpien tienristeysten keskelle voisi mennä pitämään piknikkiä, jos ei pakkanen ja lumi hidastaisi viettämistä. Muutos eilisen ostoshulinakaaoksesta on häkellyttävä. Ihmiskuhinan tilalla on vain autonvaloissa pyörähtelevä lumipyry.

Ziko-koira tulee vastaan ja yrittää antaa kylmällä kuonolla aamuterveisiä. Iso saksanpaimenkoirarontti saa melkein kaadettua minut hankeen. Lyhtyihin ympäiri pihaa on laitettu kynttilöitä jotka palaa siellä monta päivää. Kymmenmetrisen Ison Kuusen runko on kääritty jouluvaloilla, nurinpäin kuin normaalikuusissa. Sisällä äiti on kaivelee ympäri taloa paketteja ja herkkukoreja mukaan otettavaksi. Laitettiinko sinne joulukortti postissa vai viedäänkö me nyt aamusta? Kenelle tämä oli? Joo Ziko et voi lähtiä, sulle tulis vain autosa kylymä, jyrsi tätä luuta sen aikaa täälä kotona, hyvä poika. 
Hulinaa...

Isovanhempien tykönä on rauha. Mummu tulee korinsa kanssa ja alkaa jouluaattoaamun puhumiset. Millon te menittä nukkuhun. Puoli kolomelta. Voi hyvänen aika, pysykkö ollenkaan hereillä autonratisa? Ei nukuta yhtään, koska on aatto. Autoradiosta vieläki soi 50-luvun rahisevia "suomifilmi" joululauluja, niitä kaikista oikeimmilta tuntuvia.

Ensimmäinen vierailupaikka on aika lähellä. Mummun pikkuveljen koti on koristeltu huumorilla. Traktori on peitetty optimistisesti jouluvaloilla, ettei täsä tarvi nyt töitä tehä koska on joulu. Jätkän kynttilät hehkuu oranssia hiillosta, haisee pihalla mukavasti savu. Koirat vähä motkottaa ja murisee saunan eteisestä, koska eivät pääse nuuhkiin kaikkia vieraita. Vain vanhimmainen kuurokorva köllii matolla ja nauttii ohikulkevien rapsutuksista.
Kuusessa on kaikki tutut koristeet ja muutama uusi. Ikivanha mummun äitin antama pupujussi alkaa olla jo aika muodoton vaaleanpunainen olio. Korvat puuttuu, naamasta on maali lähteny ja suuri osa turkista, mutta se on silti iso aarre. Isäntäväki ja vieraat välillä aina haukottelee, mutta se ei haittaa koska ollaan niin tuttuja. Joka joulu täällä ollaan käyty nauttimasa aamusta ja herkuista. Kaikki jakaa kuulumisia. Veljekset on lähteny hakemaan sokeria toisen kotoa super-maastoautolla ja epäillään, että ne on päättäneet oikaista jotain mielenkiintoista metsätietä. Ja todennäköisesti jumittuneet penkkaan.
Juodaan glögiä. Vaihdetaan paketteja, mutta ne avataan  tietysti vasta illalla.



Alkaa jo taivas kirkastua, pitää jatkaa matkaa. Pyrkimyksenä on ehtiä kotiin pimeän aikana. Toisella puolella kylää pikkutalossa asuu pappan sisarukset. Nuorimmainen keittää tapansa mukaan riisipuuroa rauhassa. Keskimmäisellä on amerikasta kirje jota vähä suomennetaan. Täälläki tapaa isäntäväen lisäksi kaikki tutut joulukoristeet. Osa niistä on minun tekemiä. Jouluna törmää aina omaan lapsuuteen mitä erilaisissa paikoissa.
Sovitaan välipäivien viettämispäivästä. Sitten hipsutellaan pois. Taas on pussukat ja purkit vaihtaneet omistajia. Kylmässä kuisissa on käsinveistetty pikku tuoli ja ikkunat täsmällisissä kuuraruusuissa.



Ulkona alkaa olla jo vaaleaa, aamun hämärä satu-aika alkaa olla ohi.

Mutta joulu on vasta alussa. Aamu on mukava esinäytös.
Illalla tulee se aivan oikea Aattoilta
Isovanhempien luokse keräännytään koko lähisuku isona laumana.
On umpimatot ja iso kuusi. Hiukan yliaktiivisia pikkulapsia, joulupapereista innostuva iso kissa ja lakkakakkua. Ikkunassa hohtelee punaisen joulupallon sisään tehty ikivanha soittorasia, jota on joka jouluna soitettu ainakin kerran niin kauan kuin muistan.


Jouluna saa jonkinlaisen nostalgiayliannostuksen ja kaikki vanhat asiat saa haikean hohteen. Voi miten sitä on muuttunut maailma ja itse. Ja toisaalta pysynyt aivan samana. 



Jouluhulinointi on pitänyt minut eteisestä ulkona kiitettävästi, on vain ehtinyt käydä kurkkaamassa ensivuoden kalenterikuvia ja joulutunnelmia. Saa nähdä milloin palaan sähköisten välineiden ääreen.
Oikein ihanaa joulua teille kaikille.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Siis voi hemmetti, toi traktori on ihan saamarin pähee ;O)