Parrakasta porukkaa

Olen aika jouluhöperö. Jokin osa päästä vain sanoo viimeistään marraskuun lopulla tip tap ja sitten alkaa jouluilu. On nostalgista kaivaa kaikki vanhat joulukoristeet ja hankkia muutama valikoitu uusi. Nyhertää pakettikortteja ja lahjoja ja tehdä monimutkaisia piparkakkutaloja.  Paitsi että tänä vuonna en ole vielä saanut jouluhääräämisvaihdetta päälle, vaikka kuu on jo näin pitkällä. (Ei vielä oikein tajua, että aivan kohta on joulu. Siis ihan oikeasti. Aivan muutaman päivän päästä. Joulu. Tuntuu että itse elää vielä marraskuuta... )

Onneksi tänään pääsi hyppäämään joulutunnelmaan ja vielä pääedellä suoraan syvään päähän allasta. splash. 

Meillä oli nimittäin erikoisempi pikkujoulu työporukan kanssa. Lähdettiin aamuvarhaisella kohti tuntematonta ja päädyttiin tutustumaan tonttukartanoon.

ZZ-top - reunion tour

Entisen antiikkikauppiaan (rakkaus vanhoihin tavaroihin on selvästi pysynyt voimissaan) Tyynelän Tonttula on niin tunnelmainen paikka, että siellä käymiselle voisi antaa joulumielensaamistakuun.

Kakkuvuokien alla tuli aina puhuttua makeita

 

Ihan jännitti puoliunisena aamuhämärissä hiipiä mäkeä alas kynttilöin valaistuun lämpimään tupaan. Takassa napsahteli kunnon tulet, meille tarjottiin glogiä ja tonttu-kronikointia.

Tässä lautasella oli äsken kolme croisanttia... 

Ei niin että syyttäisin tai mitään, 

mutta kuvaajalla näyttäisi olevan muruja suupielessä.

Possut nauttivat uunin lämmöstä - in a good way

Joka paikka oli täynnä kaunista katsottavaa. Sympaattisia vanhoja leluja, antiikki huonekaluja ja joulukoristeita, eläimiä ja tietysti paikan isäntiä tonttuja.

 Naisväki oli sivukammarissa katsomassa Sinkkuelämän uusintoja

Tyynelän omistaja tekee kaikki tonttunsa kokonaan käsin. Jokaisella on oma luonne ja tietysti kasvonpiirteet ja ne tunnetaan nimeltä. Tonttuja ei niinkään osteta, vaan adoptoidaan : )

Kuvallinen todistusaineisto siitä, 

että tontut eivät vain kurki ikkunoista sisään, 

vaan myös ulos...

Itselle ei yhtään parta-ukkoa lähtenyt kotiin mukaan, vaikka ne kovin herttaisia olivatkin. En halunnut jakaa kaukosäädintä. (Ja kyseenalaisesta miesmaustani keskusteltiin jo viime postauksessa...)

Patrioottinen kuusi antiikkikoristein