Vaiheiset ja valomiekat saa jäädä komeroon. Avaruusörvelöille ja sirkkeliroboteille annetaan selkään parhaiten työkaluilla. Buahhahhaa!
Good things come to those who wait. Tein aikoinani pienimuotoisen kulutusperiaatepäätöksen, että en koskaan osta peleja heti ilmestymisaikoina täyshintaisena. Odottelen aina että se ilmestyy jatkokierrokselle käytettynä. Reilu 70 euron hinta romahtaa yhden pelikerran jälkeen ainakin puolella. (Varsinkin muinaisina markka-aikoina tuntui tähtitieteelliseltä maksaa peleistä monta sataa, euroina se ei tunnu niin pahalta...)
Pikkukaupunkiamme täydentää mukava käytettyjen pelien kauppa, joten siellä voi aina käydä vaanimassa himoamis-listalla olevia pelejä. Viime aikoina olen vieraillut siellä tavallista tiheämmin metsästämässä uutta Ratchet ja Clankkiä. Ja (OH JOY) siellähän se hyllyssä virnuili collectors edition hologrammikannella.
Tietysti oli suuri jännitys, olisiko uusi yhtä hyvä kuin aiemmat. (Miettikää miltä tuntui Episode 1 ensi-illassa... ennen elokuvan alkua...)
Ja (dramaattista rumpujenpärinää)... se oli. (Hmm... pieni dramaturginen laimennus?) Vieläkin on aivan kihinä olo. Onnellisia saippuakuplia pään sisällä. Ja tästä seuraakin pitkä ylistysvirsi, jonka vähemmän pelaavat voivat päätään puistellen jättää lukematta hyvällä omalla tunnolla.
A Crack in Time on visuaalisesti niin silmäkaramellinen että retinat kehrää. Pelillisesti ohjaus on yhtä täydellinen kuin aiemmissa. Avaruudessa voi vapaasti lennellä ja tehdä pikku sivutehtäviä (tietysti dogfight pahiksten kanssa on nautittavaa). Tarinaa ei kuljeteta enää sekmentoidusti vaan elokuvamaisemmin, joten videot ja keskustelut yhdistyy melko saumatta muuhun pelaamiseen. Clankillä on isompi action rooli kuin ennen. Ja aikaan liittyvät puzzlet on kirpeitä ja mielenkiintoisia.
Pikku yksityiskohtia on lisätty kaikkeen myös sisällöllisesti. Esimerkiksi omituis-aseista (joita ylistin jo joskus keväällä) on animoitu 50-luvun fiiliksellä esittely- ja opetusfilmin pätkät, joille voi vain nauraa. Avaruudessa lennellessä voi kuunnella eri radiokanavia. Klassista, Robotin juontamaa konemusiikkia, avaruusfunkkia ja piraattiradiota. Jokaisesta tulee välillä uutisia, mainoksia, kuunnelmanpätkiä ja juontoja. Sinänsä kummallakaan yksityiskohdalla ei ole itse juonen kanssa mitään järisyttävää merkitystä, mutta itse rakasta kaikkia pikku juttuja.
Kaiken kaikkiaan pelaajana maailmassa vain viihtyy. (Vähän liianki hyvin. Pitää laittaa puhelinta hälyttämään, että muistaa mennä ennen aamuyötä nukkumaan : )
Kokouksessa istuessa ehti piirrellä vähän suoranaisia joulujuttuja. Tätä en ryhtynyt värittelemään ollenkaan. Pitää skannailla muutkin tämän viikon tekeleet, kunhan ehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti