Päätettiin tehdä kesäretki pohjoiseen. Käydä Haaparannan Ikeassa matkailuautolla. Ja tehdä nostalgia-haikailuja aikaisempiin nuoruusvuosiin (en vielä suostu olemaan vanha) katselemalla pitkästä aikaa vanhoja opiskelupaikkoja.
Oli mukava päästä välillä muille maille. Matkailuautossa istuessa katselin, miten auton ikkunat kehystävät meille jatkuvasti uusia maisemia. (Valitsit ihan tahallani tänne Eteiseenkin kuvia autossaolijan näkökulmasta.)
Yksi syy, miksi auton ikkunoista ei kannata ottaa kuvia: edesmenneet ötökät.
Kun kerrankin ei itse tarvinut ajaa, pystyi päästää mielen vaeltelemaan ihan rauhassa. Tehdä syvällisiä vertailuja opiskeluelämän ja nykyisen välillä.
(Enemmän rahaa ja velvollisuuksia, vähemmän ihmisiä ja aikaa... Kannattiko rueta miettimään: ei...) Ja listata millaista tottakai hyödyllistä, retail therapyä aikoisi Ikeassa viettää.
Matkalla pysähdeltiin kahville, jos siltä tuntui. Ei ollut mitään tiukkaa aikataulua. Käytiin kiikaroimassa merta lintutornista. Höpötettiin mukavia ja turhia naisporukalla.
Pitkospuita tekisi aina mieli lähteä kulkemaan. Samoin polkuja.
Onkohan se jotan nuuskaumuikkustyyppistä vaellustautisyndoomaa?
hämäräperäistä sakkia
Valtavaa melankolian aaltoa ei tullut Tornion nähdessä. Se oli muuttunut niin valtavasti siitä, kun itse siellä elelin. Toki muisti pikku yksityiskohtia, jotka oli jo jäänyt aivohämärään. (Osa ihan hyvästä syystä.) Mutta kaiken kaikkiaan Tornio-Haaparanta oli kuin joku aivan uusi outo kaupunki muutamilla tutuilla mausteilla. Meän opiskelu Tornio oli pieni sympaattinen kaupunki, Nyky-Tornio on pieni wanna-be-iso kaupunki, missä aiemmin ympäriinsä ripotellut kaupat on vain kasattu yhdeksi valtavaksi monsteri-ostariksi. Sellainen olo ainakin tuli tällä vierailulla.
Piti odottaa että muut käyttäjät katoavat pois,
ennen kuin kehtasimme hyökätä uimarannan hassuihin ulko-kuntolaitteisiin pelleilemään.
Seuraavana päivänä huomattiin, että heinä-elokuun vaihe on typerin aika käydä Ikeassa. Silloin nimittäin vaihdetaan/päivitetään tuotevalikoimaa. Uusi esite tulee voimaan. Joten koko Ikea oli transformaation kourissa. Joka esittelypistettä oli yön aikana muutettu ja osa oli vielä kesken. Valtava kasa pehmorottia (joista onneksi ostimme helläsydämmisinä muutamat talteen) oli mystisesti evolutioitunut valtavaksi kaksaksi pehmojäniksiä. Go figure? Kaikkia eilen esillä olletia tavaroita ei enää saanut tai niitä olisi tullut lisää parin viikon päästä (mikä lohdutti ihan kauheesti meitä kaukomatkalaisia).
Oulun lähellä luettiin vähän Kalevaa
Ihan riittävästi toki tavaraa saatiin. Piti pakata auto tosi tarkasti, että kaikkien kolmen matkalaisen aarteet mahtuivat tiiviistä pakkauksista huolimatta.
Huomaa autoliiton kampanjoima uusi varvastervehdys
Paluumatkalla tuli kotiinpaluu into. Ei haluttu enää jäädä toiseksi yöksi välille vaan ajettiin myöhäiseen asti. Kotiin kotiin kotiin. (Kissat oli ihan onnessaan kun pelkän ruokkijan tilalle tuli ruokkija/rapsuttaja/nukkumis alusta/yleis orjuutettava.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti