Koko päivä tuntui venäläiseltä betonilähiöltä heti aamusta. Heräsin aivan liian aikasin ja ulkona möyrysi typerä lumipyry. Harmaata - and not the good kind. Talvipäivät on turhia. Varsinki sunnuntaisin.
Tuntui, että kaikki mielenkiintoinen oli imetty maailmasta pois. Joten piti vain hyväksyä todistusaineistoa ja uskoa, että taas onneton, masentava aika on viimein täällä: kevät talvi. Aika joka jatkuu ikuisuuksia ja ioneita, ainakin seitsemän kuukautta ennen kuin alkaa kevät.
Joten purin joulukuusen vihdoin ja viimein. Taidan olla viimeisin suomessa, joka sen teki, mutta noh... Aiemmin ei ollut vielä sopiva olo. (Halusin kai pitää kiinni joulu-talvesta ja olla siirtymättä yök-kevättalveen...) Ja sitten taas viime viikolla kuumeessa ei ollut mitään väliä oliko lähiympäristössä puustoa vai ei. Kunhan jotenkin sai pidettyä keuhkot sisäpuolella ruumista.
Kevättalven hyväksymisen jälkeen oli pakko irrottautua todellisuudesta ja upota kirjoihin. Hiukan on vielä haikea olo kaikki twilightit luettua. Yritin korviketta, mutta tyhmässä opuksessa päähenkilö oli lähesdebiili mielialaongelmainen kliseenainen, joka ei edes tajunnut rakastua vampyyriin, vaan interpolin sala-agenttiin. Ärsytysprosentti melkein yhtä suuri kuin Phantomin Raoulista aiheutuu. "*Snif snif* Näin ehkä NIIN paljon vaivaa, kun tulin pelastaan sut ilkeältä naamarimieheltä Christine. Putosin ihan veteen ja kaikkea. Mun tukka on niinqu IHA sekasten. Ou nou."
Huomaan, että kevättalviharmaa turhuus alkaa uhkaavasti imeytyä tänne eteiseenkin. Parasta poistua huonon sään aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti