How wonderful life is now you're in the world

Ystävänpäivä. Tyhmemmillekin aisoille on päiviä nimetty. Pakkohan sitä on vähän imeläksi äityä ;)

On mahtavaa, että on ihmisiä, joiden kanssa voi puhua mistä tahansa. Ihmisiä joita näkee joka päivä ja sellaisia joita näkee vain muutaman kerran vuodessa. Ja vaikka kuinka kauan ollaan erossa, voi vain jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, kun seuraavan kerran näkee.

On mahtavaa, että voi olla kokonaan oma itsensä (se välissä ärsyttävä ja typerä minä) ja siitä huolimatta joku jaksaa sinua.

On mahtavaa törmätä ihmisiin ja päästä kurkkaamaan mitä heidän ajatuksissa liikkuu. (Erityisen hienoa se on silloin kun sattuu löytämään yksilöitä, joiden päässä liikkuu suurinpiirtein samanlaisia asioita kuin itsellä. Tai sitten mielenkiintoisesti jotain ihan päinvastastaista :)

Kiitos, että olette olemassa. 

It's that happy-go-lucky attitude

Pitäisköhän tilata jostain uusi mielikuvitus? Tämä alkaa olla jo niin loppuun kulutettu, etten tiedä onko sen käyttö enää turvallista. Jos siitä irtoaa jotain ruokaan? Tykkään kyllä tämän nykysen väristä ja se on ollu jo niin kauan, että siihen on tottunu.

Olen nähtävästi menettänyt kykyni kommunikoida millään muulla tavalla kuin piirtelemällä epämääräisiä kissa-hahmoja. Tai sitten olen ollut sairaana koko viikon ja tämä on osa kuumeaivojen parannusrposessia.

Aion viettää viikonlopun tekemällä mitään ja toivoa, että maanantaina olen taas myös nenällä hengittämään kykenevä.

Who you callin' stupid, stupid?

 

Yes. I Know...

It's Over. 

Jo viikkoja onnellisuuttani lisänneet veljekset on nyt katsottu loppuun eikä uusia tule postista ainakaan viikkoon. (Vaellus amazonilta tänne suomeen kestää aikansa. On niitä anakondia ja kaikkea...) ARGH!Miten tästä selviäisi? No, keräämällä kaiken skitsoilunsa (taas kerran) epämääräiseksi kuvakollaasiksi. Pahoittelen...

What can I say. Televisiosarjat on niin paljon addiktiivisempia, kun niitä katsoo jakson toisensa jälkeen putkeen eikä noin kerran viikossa miinus kesätauot, olympialaiset ja muut häiriötekijät. Kuin tosi pitkiä jaksotettuja elokuvia. Sigh.

Dancer in the Dark on objektiivisesti ajateltuna hieno elokuva, mutta en ikinä koskaan nevö evö enää halua nähdä sitä. Yuk. Sen jälkeen on vain viikkoja maailma-on-epäreilu-paska-olo. Yuk II. 

Feel bad movie of the decade. 

Ison pipon sisään piiloutuminen on cooleus asteikolla jossain koko-kivipestyjen-farkkuasujen, ilman sarkasmia käytettyjen halinalle-paitojen sekä oman peukalon imeskelyn tasolla. (Tarkennukseksi sanottakoon, että listaltani ei sentään löydy jälkimmäisiä)

When You Think About It, All Galaxies Are Far, Far, Away

 

Choose Your Vehicle

(ja testaa samanna turhan(?) tietämyksen taso tunnistamalla kulkupelit)

Autopaikan lumikinokset ja kallis lentomatka-lasku saivat miettimään millä liikennöintivälineellä oikeasti haluaisi liikkua. Tietysti päädyttiin hiukan omituisille ajatusraiteille ja inkonventionaalisiin ratkaisuihin. Pop quiz hotshot: Töihin on päästävä. Mikä on paras keino?

Taikuus?

Miten ekologista olisi vain siirtyä paikasta toiseen heittämällä ilmaan ainesosia tai sanomalla oikeat taikasanat. Harry Pottereissa takasta toiseen siirtävä floopowder (hormipulver? Olen kirjat lukenut englanniksi, joten suomen termistöt on hukassa) on tehokasta ja vaati vähän ohjaamista. Pitää vain oikean tulisijan kohdalla hypätä kyydistä. Mutta kerrostalossa asuvilla, kuten minulla, ei ole hormia johon hypätä. Joten se siitä. Apparate (Ilmeentyä?) on taas paljon taikuustaitoja vaativaa ja käsittääkseni aika epämiellyttävä kokemus. En halua aloittaa työpäivää oksentelmalla.

Supervoimat?

Lapsena olin aivan ihastunut Ryhmä-X:ään (sarjakuvia, jos et tiedä).
(Hih. Juoksentelin aina ukkosella lähipelloilla ja toivoin, että minuun osuisi salama. Ja siten saisin Ororon Storm voimat. Mutta se ei liity tähän.) Wolverinen lisäksi suosikkejani hahmoista oli Painajainen. Hän pystyi poksahtelemaan mustissa savupilvissä paikasta toiseen. Siirtämään itsensä eri ulottuvuuteen ja palaamaan eri kohdassa takaisin. Kätevää ja nopeaa.  Ainut ongelma on, että pitää tietää tarkalleen missä ilmestyä tähän ulottuvuuteen tai seuraukset ovat kivuliaat. Voit päätyä puoliksi seinään, eikä se ole mukavaa. Lisäksi Painajainen on ihonväriltään sininen. Jos ulottuvuushyppely on ihonvärigeeni-sidonnainen, pitäisi uusia kaikki meikit.

 

Madonreikä?

Aika-avaruusjatkumon koloihin sukeltelu ei kuulosta kovin turvalliselta sekään. Tähtiportti olohuoneenseinällä olisi mahtavan näköinen, mutta vaatisi toisen portin jokaiseen päätepisteeseen. Lisäksi madonreiän avaamiseen kuluu aivan äly-Katziljoonavattia energiaa, ei kovin luonnonmukaista tai halpaa... Ja auetessa se roiskauttaa kymmenmetrisen "soihdun" joka tuhoaa kaiken tieltään. En usko että seinänaapuri tykkäisi reiästä seinässä. Ja muutenkin sisustaminen olisi vaikeaa. "Mihinkäs jätinkään sen kännykän laturin? Se oli just tuossa, kissan vieressä tuolilla... ARGH! "

Avaruusalus?

Lentäminen vaatisi vähän opiskelua. Ja isomman parkkipaikan i.e enemmän lumen siirtämistä. Lisäksi lentämisessä on omat lakisääteisasiat, joten pyrogratista paperityötä tulisi valtavasti joka aamu. Toisaalta voisi elää laittomasti, käyttää häiveistoimintoja ja piilottaa aluksensa aina näkyvistä. Ja isommassa aluksessa voisi vaikka elää, ei tarvisi asuntoa olenkaan. Voisi valita minkä maiseman tahansa. Polttoainekulutus tosin voisi olla melkoinen. Joten ei kovin eko-frendliä tämäkään. 

Hmm... Ajattelut päättyi siihen tosiasiaan, että piti lähteä omalla autolla : ) Kaikista vähiten maapalloa ja omaa elämää rasittava vaihtoehto olisi jättää menemättä töihin... Saiskohan tätä perusteltua jotenki johdolle?

vektori-työkalun opetustuokio gone horribly wrong... Hehkeän pinkkiä tyttö-nörtsimiä.

Moya on mun oma suosikki muotonsa puolesta. Tardis taas ois paras maapallolla asuvalle helpon piilotettavuuden takia. Lisäplussana äärettömät asumisneliöt ja säilytystilat sekä aikamatkailu...

Tässä vielä vastaukset mietintöihin mikä on mikä:

1. Imperial Star Destroyer,  SW (eli Star Wars)

2. Stargate, SG (eli StarGate)
3. USS Enterprise, ST (eli Star Trek)
4. Serenity, Firefly
5. Norstromo, Alien
6. Cylon Raider, Galagtica
7. Millennium Falcon, SW
8. Heart of Gold, Hichhikers guide to the Galaxy
9. Moya, Farscape
10. Deaths Star, SW
11.TIE Fighter, SW
12. Wraith Hiveship, SGA (eli Stargate Atlantis)
13. Tardis, Dr Who
14. Viper mk7, Galagtica
15, Atlantis, SGA
16. Chevrolet Impala -67, Supernatural (ei liity mitenkään tähän, mutta oli hauska siihen silti liittää)
17. X-Wing, SW
18. avaruusasema Babylon 5 , arvatkaapa mistä sarjasta..

You know you're old when they have discontinued your blood type.

 

Nail Fingerbitingly delicious

Päätin tasapainottaa yllättävän tehokkuus-torstain siivouspuuska&imurointia tekemällä vastavuoroisesti jotain sinänsä turhaa eli taiteilla. En ikinä piirtele naisia, joten ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoista vaihtelua. Paluuta lapsuusaikoihin, kun papereille tuli pääasiassa prinsessoja ja kissoja.

Kuten kuvastakin havaita saattaa, naisten tämän hetkiseen piirtelemättömyyteen on syynsä. Se on hankalaa... Huomaa vain miten kaikki opiskeluaikoina kerätyt piirtotaidot on käyttämättömyyden ja työkiireiden mukana kadonneet jonnekkin. Käsi ei enää tottele aivoja kuten ennen. Eikä silmät osaa nähdä linjoja ja mittasuhteita kuten pitäisi. Siihen ei auta kuin opetella uudestaan yhteistyökanavat kuntoon. 

Uusi (vihdoin taas oikean värinen) tukka kirvoitti töissä muutamia Lumikki kommentteja ja luin vasta Gaimanin rajun Snow, Glass and Apples novellin. Joten päätin siirtää mielikuvia paperille. (Meni aika deviantartiksi, mutta toisinaan synkistely-emoilukin on virkikstävää.)

I like these cold, gray winter days. Days like these let you savor a bad mood.

 

Täällä ruraalialueella on pakko käyttää paikasta toiseen liikkumiseen yksityisiä liikennevälineitä koska yleisiä menee ehkä kerran viikossa. Eikä välttämättä silloinkaan sinnepäin mihin itse olisit menossa. (Suurissa kaupungeissa olevilla on niin helppoa...) Näin talvella auton omistaminen on vain erityisen haastavaa. 

On lumikinoksia, joista täytyy autoa kaivaa esille. Ja ikkunoita joita rapata jäästä tai vielä vankemmasta jäästä. On kamalia pakkasia jolloin auto-raukka ei inahdakkaan hereille tai käynnistyy niin tuskaisesti kirskuen, että ihan tulee syyllinen olo kun sitä rääkkää. Ja on liukkaita teitä, lunta pölistäviä rekka-autoja ja typeriä autoilijoita.

Täytyy tähän kuitenkin lisätä, että olen syvästi kiintynyt omaan autooni ja se on erittäin hyvä liikenneväline.  Varma ja selkeä ja siinä on ihailtavia erityispiirteitä, kuten tehokkaat istuimenlämmittimet ja mukavan harmaat penkit. Ja se sattuu aina kulkemaan minun aikatauluihini sopivasti. 

Loppuun random-ajatuksena hiukan positivismia ja otsikon nollausta... 

Massiivisista lumimassojen siirtämisistä huolimatta on ollut hieno viikko. Huomaan vain purkavani aina juuri kaikki ärsyttävät asiat sarjakuviksi, en niitä lukuisia onnellisuusprosenttia nostavia juttuja...

No chick flick moments

 

Maanantai-melankoliaa

Jos ei tarvisi tehdä töitä, istuisin varmaan päivät pitkät kirjoittelemassa tarinoita ja piirtelemässä niihin kuvia. Nyt kun pitää keskittyä yleensä muihin asioihin, kaikki kuvittelut vain velloo ajatusten pohjilla pääsemättä ulos... ainakaan tarkoitetussa muodossaan. Luonnoslehtiöihin, kokousmuistioihin ja kalenterin sivuille päätyy epämääräisiä raakaversioita, joista joskus voisi tulla vielä jotain.

Torstai on vaaninut luonnoslehtiön nurkilla aina, kun ei oikein keksi mitä tekisi. Hän on iältään tuntematon pienikokoinen herrasmies, joka asustelee yksinään isossa vanhassa talossa. Parhaimpana ystävänä on Imuri. (Mahdollisesti nimeltään hra Hoover, en ole vielä varma.)

 

I'm such a sucker...

Siivoamiseen, kirjastonhoitoon ja muutenkin hiljaiseen elämään tulee muutosta, kun takan edustalta alkaa jatkuvasti löytyä roskia.

 

Nevermore!

Salapoliisityön seurauksena katon savupiipuista löytyy uusi asukas, Naakka. Naakka on hiukan melodramaattinen persoona, joka rakastaa Edgar-Allan Poen runoja. (Varsinkin sitä yhtä... Ei milloinkaan väsy sen esittämiseen...)

Varsin erilaiseen elämään tottuneina Torstai ja Naakka eivät tule kovin hyvin toimeen ja kaikkea omituista ja mielenkiintoista seuraa. (Imuri yrittää pysyä neutraalina.)

Luonnoshärpäkkeet saavat tänään kelvata. Vielä jonain päivänä saan toivoakseni tehtyä jotain kunnollista Torstaista. Jos vaikka töiden jälkeen jaksaisi tehdä muutakin kuin pakollisia kodinhoitotouhuja, tuntisuunnitelmia tai maratonoida (tällä hetkellä) Supernaturalia.