Olen nielaistunut johonkin työelämä-limboon. Tällä hetkellä elämä on kuin loputtomasti toistuva Groundhog day. Raahustaa aamulla töihin, käyttää kaiken energian opettamiseen ja sitten viimeisillä aivonrippeillä yrittää ehtiä kotiin ennenkuin patterit loppuu kokonaan. Viikonloput käyttää toipumiseen, että jotenkin selviäisi seuraavasta viikosta töitä. Eikä taivaalta valuva syksy auta yhtään.
Pimeä olisi mukavaa, jos voisi vain istuskella teemukin kanssa kynttilöiden palaessa ja nauttia elämästä. Tällä hetkellä ei saa ajatuksia pois päältä edes nukkumista varten. Kun sulkee silmät alkaa mielessä kiertää vuosien takaisia virheitä, tekemättömiä ja tehtyjä töitä, suunnitelmia, huolia ja täysin turhia mietintöjä unohtuneista laulunsanoista ja elokuvadialogeista. Joista ei ole mitään hyötyä kolmen aikaan aamulla.
No. Valitukset sikseen... Onneksi pitäisi vähän hellittää työmäärät ensi kuussa. Sitten ehkä ehtii täällä blogiversumissakin viettää aikaa paremmin... Mielenrauhaa odotellessa voi ainakin lohduttautua kesän viimeisen hellepäivän tunnelmissa.
 |
| Omistuskirjoitus |
3 kommenttia:
Voi se oli ihana päivä ja ilta Vattajalla. Minä ja pieni päivänvarjo.
Halaus.
autchs...työlimbo kuulostaa kamalalta, itse kuudetta viikkoa saikulla ;O) Mutta kuvat on ihania, jos saisit niistä energiaa, ei auta muukaan. Ei edes loman ajatus..
Ihania kuvia, rauhoittavat mieltä :) Etenkin kolmas kuva ylhäältä kaikkine heijastuksineen on upea.
Koita jaksella limbossa! Ei ole helppoa, mutta jospa niitä ilonpilkahduksiakin tulisi ja piristäisi. Ja jos yhtään auttaa, niin käypä tsekkaamassa postaukseni Burton-arvonnan tuloksista ;)
Lähetä kommentti