Toisaalta en voisi kuvitella itseäni spändex univormussa...
Taas omituisia muisteluita, tällä kertaa sarjakuvista ja supersankarihaaveista.
Genetiikka ei auttanut, mutta ehkäpä voisi vielä kokeilla jotain muuta... Radioaktiivisia pieneliöitä, gammasäteilyä, myrkkyaltaisiin putoamista, outoja muinaisesineitä, uudella alkuaineella viritettyä sydämentahdistajaa tai auton alle jäämistä. Ikävä kyllä jokainen vaihtoehto kuulostaa varsin epämiellyttävältä kokemukselta, varsinkin jos lopputulos on yhtä epäsuper kuin aiemmissa kokeiluissa.
Tämän aiheen alaisuudessa on helppo kysyä muutama elintärkeä kysymys: Minkä supervoiman sinä ottaisit, jos saisit valita?
6 kommenttia:
Mä halusin pienenä olla Taikaviitta, äiti jopa ompeli mulle puvun, spändexia ja viittaa, kyllä vain ;O) Minä haluaisin osata lentää, on se sitten supervoima tai ei..
Mikä äitien universaali (epäsuper)voima tuo tärkeät sarjikset/muut kivat jutut roskiin kun lapsi ei huomaa -kuvio oikein on? Yllättävän monella tuntemallani ihmisellä on vastaava trauma! ;D
Minäkin valitsisin lentämisen.
Pienestä asti olen visioinut, kuinka kouluun olisi paljon kivempi mennä, jos ei olisi pakko kävellä vaan saisi liihottaa sinne suorinta reittiä... :D
Teleporttaus. Se olis mun juttu. Vähänkö olis helppo matkustella. Tai ei tarvis miettiä mitä pukee päällä räntäsateeseen kun pyöräilee töihin. Toki tuosa matkustellesa, oli taidon oltava niin hyvä, että vois ottaa kaverin mukaan. Aivan yksin olis ehkä tylsää, tai jopa pelottavaa.
Lapsuuden naamiaispuvut on aina yhtä hauskoja. Mun pyyhkeestä kietaistu superviitta kyllä kalpenee tuollaisen erikoisasun edessä. Taikaviitta oli minustakin mahtava. Kerrankin maailman päähän potkima Aku pääsi olemaan cool.
Siiri - Ehkä äiteillä vain on joku ymmärtämättömyys puhkiluettuja ja ruttuisia sarjakuvalehtisiä (tai muita nuhjaantuneita aarteita) kohtaan... Ne ei osaa nähdä ulkokuoren ohi niiden arvoa. Olen koittanut antikvariaateista metsästää juuri noita kadonneita lehtiä, mutta toisaalta ne aikuissilmillä saattaisi näyttää tosi typeriltä verrattuna omiin muistikuviin...
Lentäminen on varmaan jokaisella haaveena, viitalla tai ilman. Tosin räntäsateessa se voisi olla turhankin virkistävä kokemus. Suvin teleporttaus on siinä mielessä parempi vaihtoehto, vaikka maisemat jääkin näkemättä.
Ajatustenlukutaito olisi aika kamala supervoima. Kuka haluaa kuulla mitä muut ajattelee ilman mitään suodattimia? Tyhmiä ja ilkeitä ja noloja asioita. Aivan riittävän sekava pää on yksilläkin ajatuksilla :)
tarkennan vielä, se EI ollut naamiaisasu vaan viiletin Taikaviittana ihan joka päivä, viikkojen ajan, ympäri pihoja ;O) Juu, olen ollut sekaisin jo kakarana...
Lentäminen, ehdottomasti! Pienenä yritin päästä lentoon juoksemalla ympäri pihaa muovipussin kanssa. Kuvittelin että se ajaisi kuumailmapallon asian. Myös ensimmäinen heliumpallo aiheutti pettymyksen, kun ei saanut yhtä pientä tytön tylleröä ilmaan.
Täytyy kylä myöntää, että Suvin mainitsema teleporttaus olisi huippu supervoima. Maailman ympäri kahdeksassa sekunnissa!
Julkaisetko muuten sarjiksiasi missään muualla kuin täällä. Nää on aivan ihania!
Lähetä kommentti