Remember to walk your Time Lord regularly
Olen haikein mielin jättänyt hyvästejä kymmenennelle Tohtorille. Hiljalleen alkaa kauhistuttava alkujärkytys muuttua melankoliseen hyväksyntään siitä, että ihanainen David Tennantin Tohtori vaihtuu uuteen inkarnaatioon...
En ole vieläkään hennonut katsoa neloskautta loppuun. Välttelen End of Timea kuin maailmanloppua, mikä se jossain määrin onkin. Hiukan lohduttaa se, että 11. Tohtorin tekemisiä on kirjoittamassa omaperäinen ja synkkä Steven Moffat (Blink), samoin kuin (lisää tähän äänitehosteeksi teinityttökirkunaa) Neil Gaiman, the love of my literary life. Gaiman tykkää 11. tohtorista, joten Matt Smith voi olla positiivinenkin yllätys. Ja who could resist a Timelord?
Mutta päästäkseni itse asiaan, olen löytänyt jotain tulevia vieroitusoireita helpottamaan: Doctor Who original audiobooks. Kyseessä on pelkästään äänikirjoina saatavia Who tarinoita, joihin on lisätty äänimaailmaa ja musiikkia tunnelmaa lisäämään.
En juurikaan kuuntele kirjoja. Lukijan ääni ja valinnat vaikuttavat liikaa tarinaan. Sivun kääntäminen ja paperille painetut sanat kuuluuvat erottamattana osana kirjoihin uppoamisen nautintoon. (Eh.... Hyvää äidinkieltä... Auts...)
Paitsi... Jos lukijana sattuu olemaan David Tennant (teinityttökirkunaa osa II)...
Mietipä tätä. Istut jossain tylsässä odotushallissa, bussissa tai lentokoneessa. Ihmiset vilisevät ohi harmaana massana. Kello tikittää ja mitään ei tapahdu. Tympeää?
Ei ollenkaan. Koska Tennant lukee sinulle tarinaa omalla makealla aksentillaan. Korvista valuu pään sisään Who-maailmaa ja universumi on taas huomattavasti kiinnostampi paikka. On aika häkellyttävää miten pienillä asioilla Kertoja vaihtuu välillä vuorosanoissa Tohtoriksi.
Olen itse kuunnellut vasta muutaman, joten tarinoiden dramaturgisesta sisällöstä en voi mennä takuuseen. Mutta Tennantia kuuntelisi vaikka lukemassa puhelinluetteloa... Tai no, ainakin minä. Kohtuullista englanninkielitaitoa kuunteleminen kyllä vaatii. Itselle ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta mikäli aito brittienglanti aksenteineen ei kuulosta tutulta, voi kestää hetki ennen kuin pääsee juonista selville. Ja tietysti Raxacoricofallapatorius-tyyppiset sanat ovat ehdoton osa Whoismia. (Kielitaidostaan aremmat voivat tässä kohtaa voi palata takaisin tuohon puhelinluettelokommenttiin, mitä väliä ymmärtääkö vai ei...)
Tennant on lukijana myös useammassa perinteisessä äänikirjassa, joten ihan heti ei korvaherkut* lopu kesken. Näistä voi lähteä liikkeelle: Pest Control, Day of The Troll, The Last Voyage ja Dead Air. Varoituksena sanottakoon, että ohikulkijat voi mulkoilla kummasti, mikäli istut kuulokkeet päässä nauramassa julkisissa tiloissa...
*Korvaherkku on muuten aivan kamala sanavalinta. Pahoittelut. Silmäkarkki ei käänny eri aisteille.
2 kommenttia:
Teinityttökirkunaa ja kovaa..Ghaad, nuo on pakko hankkia asap, en pysty nyt kuvittelemaan parempaa kuin auringossa makaamista Tennantin äänen soljuessa aivoissa.
Minä odottelen pimeitä iltoja että pääsisin tsekkaamaan 11. Tohtorin, pitkin hampain aloitan sen urakan, sillä on vain yksi oikea mutta aion antaa herralle täyden mahdollisuuden..
Tuplasri teinitytön kirkunaa!
Pelko pois! Tohtori nro. 11 on hyvä valinta jo siksikin, ettei hän peri olemaan David Tennant. Tämän vuoksi Matt Smith on helpompi sulattaa uudena Docina.
Tennantin poistuminen kuvioista oli sydäntäsärkevää, mutta Smith on hyvä valinta, varsinkin kun hänen otteensa rooliin on aivan erilainen.
Minullakin on hankittuna ja kuuntelua odottamassa Tenantin lukema DW-romaani Pest Control. Heti sitä kuuntelemaan, kun hengähdystaukoa löytyy. (IIHOOKUU!)
Lähetä kommentti