Kirjoittelen tätä suomessa. Ulkona sataa vetistä räntää. Voi masennus.
Vilnassa pystyi syödä ulkona ilman takkia. Aurinko paistoi. Viikon aikana hiirenkorvat ilmestyi puihin. Ja sitten piti palata takaisin tänne surkeaan epä-kevääseen kun ilma ei osaa päättää jatkaako se talvea vai ryhtyykö hiljalleen sulailemaan.
Hiippailin, tai no, kävelin rauhallisesti porteista sisään (mutta se ei kuulosta ollenkaan niin jännittävältä) ja menin "laittomasti"yliopiston alueelle. Uusklassista arkkitehtuuria. Kermanvärinen kivi hehkui auringossa. Pitkät varjot kaarikäytävissä. Valtava syvän sininen taivas heijastui ikkunoista. Eikä kukaan ajanut pois, joten en näyttänyt liian turistilta.
Yliopistolta löytyi myös käsittämättömän hieno kirjakauppa
Vilnassa en ehtinyt penkoa edes vanhaa kaupunkia kunnolla. Toivottavasti sinne pääsee joskus taas uudestaan. Siihen mennessä kaikki graffitit on jo pesty pois ja uudet tehty tilalle.
Unelmien teekauppa. Voit vain kuvitella miten hyvältä siellä tuoksui.
Rakennuksen ulkopuolelle oli muurattu teekannuja.
Vilnassa on aika romanttinen tapa. Rakastavaiset ostaa munalukon, raaputtavat siihen nimikirjaimensa, lukitsevat sillan kaiteeseen ja heittävät sitten yhdessä avaimen jokeen. Lukkoa ei enää voi kukaan avata. Niinpä sillankaiteet ovat täynnä eri-ikäisiä riippulukkoja. Herttaista.
Millon sieltä tulee vettä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti