Karattiin työporukalla miettimään Tärkeitä Asioita Ohtakariin ja oltiin yötä. Kokoustettiin koko päivä pitkälle iltaan ja mietittiin opetussuunnitelmia yms. virallista. Illalla oli viimein rennompaa. Tehtiin syömistä ja puhuttiin yleisiä. Kunnes odotusten mukaisesti meidän työryhmän eräihmiset alkoivat kertoilla vaelluskokemuksiaan. Erittäin yksityiskohtaisesti. Erittäin. (Liitä tähän päässäsi tappajahain tunnari...)
Mitä oli pakattuna rinkkaan, mitä karttaa/reittiä käytettiin, missä topattiin hengähtämään, missä leiriydyttiin, miltä siellä näytti, mistä sai vettä, missä se tyhjennettiin itsestä ulos, missä alkoi olla huono olo, missä saksalaisturistit tulivat vastaan, missä oli se jännä kivi...
Omat aivot vain siirtyi näytönsäästäjälle. Kerran eräretki muisteluista voisi olla kiinnostunut. Ehkä vielä toisella kerralla. Mutta kun sama toistuu joka ikisenä kertana, kun meillä on strategiapäiviä tai muita pitempiä kokousputkia. Joka ikisenä iltana.
En halua kuulla, miten joku on ollut talvivaelluksella, joka oli niin rankka, että puolessavälissä häneltä irtosi osa varpaankynsistä. Ensinnäkin: AUTS! Toiseksi: Yäk!
Miksi kukaan haluaa lähteä tuhoamaan varpaitaan ääriolosuhteissa?
Joka tapauksessa. Huomasin että tylsistymisestä on itse asiassa hyötyä. Istua nuupotin koneella koko illan ja värittelin aiemmin tekemäni luonnoksen.
Tämä on jatkoa ASL:n yhteen viikkotehtävään (Tervehtimässä sadetta. Nähtävissä yllä) ja sai vaikutteita aiemmin tehdystä freelancer työstä, Cabaret musikaalin julisteesta. Käytin melko samanlaisia asentoja ja eleitä kuin oikeassa julisteessa.
Ladies and Gentlemen: I give you, Lähes-Cabaret.
Sen jälkeen päätin vielä leikkiä Illustratorilla. Tein brusheja ja tuherisin piirtopöydällä. Halusin saada musteenoloista, orgaanisempaa jälkeä, kuin vektorien rautalankaviivat yleensä ovat. (erätarinat jatkuivat yhä...).
Löysimme patjojen seasta mökin parvelta aiemmin hiirten ruokakätkön. Siivosin muruja pois ja säikäytin näimme kätkön kerääjän peittoläjän keskeltä liikkeelle. En pelkää hiiriä mutta yllätys sai minusta ulos varsin neitimäisen kirkaisun. Hiiri mennä vilisti hirsiä pitkin ja katosi seinustan listanrakoihin.
Meidän karut eräihmiset olivat ihan kauhuissaan ja sitä mieltä, ettei parvella uskaltanut nukkua. (hih.) Mitä jos hiiri tulisi ja purisi. (Kammottavaa. Seuraavana aamuna löytyisi yhdestä makuupussista pellkkä tyhjiin kaluttu luuranko?)
Hiiren purema ei kuulostanut kovin järkyttävältä kohtalolta, joten tein siitä kuvan. (Ehkä vampyyrihiiri on miehen lemmikki?)
Meidän karut eräihmiset olivat ihan kauhuissaan ja sitä mieltä, ettei parvella uskaltanut nukkua. (hih.) Mitä jos hiiri tulisi ja purisi. (Kammottavaa. Seuraavana aamuna löytyisi yhdestä makuupussista pellkkä tyhjiin kaluttu luuranko?)
Hiiren purema ei kuulostanut kovin järkyttävältä kohtalolta, joten tein siitä kuvan. (Ehkä vampyyrihiiri on miehen lemmikki?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti